Leiri alkoi olla lopuillaan, joten nyt oli korkea aika
kokea viimeinen suuri seikkailu ja kiivetä ylös puun latvaan, josta avautui
avara näky yli erämaan. Niinpä heti aamupalan jälkeen, Jääluu pukeutui
lämpimästi ja livahti ulos. Kiipeäminen kävi kevyesti, sillä kolme viikkoa
töitä ja ulkoilmaelämää, oli kasvattanut voimia ja sitkeyttä. Jääluu istuskeli
puussa pitkään katsellen tiaisia, jotka pyrähtelivät ympäriinsä etsien syötävää
lyhyen päivän aikana. Huomenna olisi aika pakata ja aloittaa kotimatka.
Tuleekohan joku vastaan asemalle? Ainakin huomenna voisi jo viestitellä
kotiväen kanssa. Kännykät palautettaisiin ennen lähtöä, toivottavasti
ladattuina. Kolme viikkoa ilman kännykkää ja pelejä oli pitkä aika, niin pitkä,
ettei koko kännykkää ollut enää muistanut viime aikoina. Tottuisikohan sitä
tällaiseen elämään?
6 kommenttia:
Yvon Chouinard, Suuri seikkailu
Ei se
Kira Poutanen: Kotimatka
Ei tämäkään.
Leena Lehtolainen, Ennen lähtöä
Ei vieläkään
Lähetä kommentti