maanantai 28. maaliskuuta 2016

ONNEA MÛMAK 7 v!


Onks tää hyvä poseeraus? Ei vai?
 
  
Okei. Tämä on sitten se virallinen synttärikuva.
 

Kakkuakin oli tarjolla.
 

Joko saa puhaltaa. Minulla on kyllä toive valmiina.
 

Katsotaanpa, onko tämä hyvä.
 

On tämä ihan ok. Taidan syödä pois.
 

Mentiin ruoan jälkeen vähän ulkoilemaan.
 

 Vapaana sai kotikallioilla juosta
 

ja tuoksuja tutkia. Tässä on ollut kaikenlaista muutakin, mutta ei ole "pomo" saanut aikaseksi päivittää blogia, eikä nyt enää viitsitä vanhoja muistella. Eteenpäin mennään.

torstai 17. maaliskuuta 2016

ONNEA JAWA 10 v!


Kukka sinulle. Lahjoja tulee myöhemmin, kunhan "pomo" saa raahatuksi itsensä kauppaan.



Aurinko laskee selkäsi taa,


värjää sun häntäsi punaisellaan...


 - tai mun hännän.

 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Joutseniakin jo liikkeellä


Ei me niitä joutsenia nähty, mutta "pomo" kuuli sekä lauantaina että sunnuntaina toitotusta. Ja eilen nähtiin yksi kaukoputkimies, joka vahvisti, että on niitä nähty tuolla lahdella. Kaunis ilmahan viikonloppuna oli, joten ei ihme, jos joutsenetkin päättävät palata kesälaitumilta.


Viikonloppuna oli hankikantoa niin paljon, ettei minua upottanut yhtään. Nuo painaumat eivät todellakaan ole minun tassun jälkiä. Minun jälkiä on nuo pienet ja sirot varpaankuvat. Kummallista on se, että "pomokin" pysyi hangen päällä. Huonompi puoli oli se, että porukkaa oli niin paljon liikkeellä, että minun vapausjaksoni olivat aika lyhytaikaisia.


Olen minä aiempinakin päivinä saanut jonkin verran olla vapaana. "Pomolla" on kamerakurssiltaan kotitehtäviä  ja välillä se kuvittelee, että minuakin voisi niissä käyttää.

  
Mutta äkkiähän se huomaa, ettei moinen onnistu, paikallaan jämöttäminen usean kuvan ajan etenkin, kun ne kameran säädöt ei suinkaan hetkessä näytä onnistuvan.


Ja jos satun olemaan oikeassa kohdassa oikeaan aikaan, sattuu kamerassa olemaan väärät säädöt, joten minä vain juoksentelen ja "pomo" keskittyy vaikka mammutteihin, jotka pysyvät siinä, mihin ne laitetaan.

 
Eilen oltiin tuntikausia kiertelemässä lahden ympäristöä. Minä halusin koko ajan eteenpäin ja "pomo" halusi minun jähmettyvän paikalleni.


Arvatkaapa, kumpi meistä sai tahtonsa läpi.


Olen mainostanut, miten kiva on hangata poskeaan karheaan lumeen. Se onkin kivaa, mutta kivaa on myös piehtaroida nurmikolla, sammalikolla, kaikkialla.


Ja piehtaroinnin jälkeen sitten vain taas elämässä eteenpäin.


Välillä melkein ehdin kuvasta pois. "Pomo" tietenkin väittää, että hän ihan tarkoituksella rajasi kuvia näin.


Ei kait kukaan oikeasti usko.


Tässähän on mennyt pari viikkoa postaamatta, eikä koko elämä ole ollut auringonpaistetta."Pomo" käy töissä ja on jopa kävellyt aamuisin sinne. Minä olen yksin päivät viettänyt. Naapurissa on nyt tyttökoira, mutta eipä siitä mitään iloa ole, hiljaa siellä omalla puolellaan oleskelee. Parvekkeella olen katsellut usein maailmanmenoa. "Pomo" on aika laiska nykyisin. Väittää, että työtilanne stressaa niin, ettei saa mitään tehdyksi. Minä epäilen, että se ihan luonnostaan on saamaton etenkin nykyisin, kun se on jo kohta eläkeläinen kokonaan. Nyt sillä on ihmeen pitkä työrupeama, mutta kait niitä eläkeviikkojakin vielä tulee.


Sitä ei kuulemma valokuvauskaan innosta tällä hetkellä, mutta kummasti se tuon kameransa kanss jaksaa riehua. Samanlaisia kuvia tuolta parvekkeelta napsii. Kyllä tällä kuvamäärällä voisi useamminkin postata, mutta uskokaa tai älkää, "pomo" ei välttämättä edes avaa konetta moneen päivään. Onkohan se jotenkin sairas?

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Muutosta ilmassa


 Jawa on muuttanut jo kotiinsa. Sillä oli eväänä parin possunkorvaa, jotka se rouski ihan suvereenisti yksin.


Minulle ei annettu mitään, koska minä en kuulemma syö kuitenkaan tuollaisia kovia juttuja. Kyllä minä söisin, jos minulle tarjottais silloin, kun on muitakin, jotka syö. Kilpailutilanne on aina eri. Syön paljon enemmän ruokaakin silloin, kun Jawa on meillä.


Prinsessat on myös käyneet meillä tässä välissä. Ennillä oli hienot pörröiset jutut kädessä. Minä tietenkin päättelin, että kyseessä on joku uusi lelu, jota voi vetää.


Ei minun annettu niillä kuitenkaan leikkiä vaikka kovasti yritin.


Ovat kuulemma siilikintaat, joihin minä en saa koskea. Enni nosti kätensä oikein kunnolla ylös, jotten varmasti niitä saa.


Elle kyllästyi koko leikkiin. Minä jo vähän huolestuin, että onkohan se ihan liian väsynyt, mutta jaksoi se sitten kuitenkin mennä kotiin.


Viikonloppuna oli hienoja ulkoilusäitä. Käytiin melkoisen pitkillä lenkeillä vaikka "pomolla" on yhä yskää, nuhaa ja mahaongelmia. Ihan kiitettävästi se silti jaksoi.


"Pomo" tunki mukaan kuvaan. Tämä on kuulemma selfie. Minä en tiedä, mikä se sellainen on, mutta "pomo" väittää, että näitä jokainen harrastaa.


Minulla on ihan muut harrastukset.


Tuollainen karhea hanki tuntuu mukavalta posken alla.


Tuolla pelloilla ei voitu olla irti, kun niitä hiihtäjiä riitti, mutta onneksi "pomo" sai päähänsä raahata pehmolelujakin ulos. Silloin mentiin mäelle, jossa minäkin saan olla irti.


 Näillä kuvilla ei ole mitään syytä olla tässä, mutta kun nyt kerran oli laitettu tänne, niin katsokaa vaikka maisemia.



Kuten näette taivaalla on jotain pilviä.


Tällä reissulla siis kuvattiin lähinnä pehmoja. Minä olin ihan muuten vain näissä kuvissa. 

Ja "pomo" on tällä hetkellä taas töissä eli päivälenkkejä ei viikolla harrasteta. "Pomon" työssäolo on edelleen hyvin häilyväistä laatua. Se jännää, kumpi ehtii ensin, ehtiikö "pomo" saada potkut vai ehtiikö jäädä eläkkeelle. Niin tai näin, viimeistään vuoden päästä pitäisi pitkien päivälenkkien olla enemmän sääntö kuin poikkeus.