keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Aurinkoa niin, että häikäisee


Silmiin käy. Pitäiskö koirillekin olla lasit?


Vaikka autotiet ja osa jalkakäytävistä on sulaneet, lunta riittää.


Paikoitellen lunta on enemmänkin. Mûmak tykkää.

Meidän kävelyvauhdit on niin erilaiset, että Mûmak rikkoi pantansa. Saa luvan käyttää nyt valjaitaan. Ne hillitsee kiskomistakin.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kallon kestävyys ja synttärit


Lumikinoksen alla vaani jää, joka heitti jalat alta ja kallon ketoon. Nyt kuulostelen, vieläkö pää jaksaa näitä jatkuvia iskuja. Mûmak seuraa huolestuneena, miksi vain makailen. 


Mûmak täytti peräti yhdeksän tuossa jokunen päivä sitten. Kakkua oli tarjolla.



Joko saa ottaa?


Ei voi mennä maahan liian lähelle.


Hyvin maistui vaikkei ulkonäkö ollut loistava.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Iltavirkkujen salajuoni

koko kesäaika. Pimeitä aamuja.


Onneksi sentään valoisia iltoja.


Aurinko kiitää kohti talon nurkkaa hirveällä vauhdilla. Kohta alan olla siinä iässä, että tässä vaiheessa vuotta on sanottava "kohta se on taas syyspimeät".


Teoriassa voisi luulla, että on kevät. Mutta kyllä tuo ikuinen viima moiset aatteet kumoaa.


Mûmak luulee kesän tuleva. On aloittanut turkin poiston.


Pääsiäisen odotusta!

torstai 22. maaliskuuta 2018

Bloggailukokeilu

Kevätpäiväntasaus on ohi ja elämä muuttuu valoisammaksi. Kokeillaan, huomaako joku.


Poseerasin auringossa kodin nurkilla


Ajattelin mennä kauemmaskin, mutta en minä kovin pitkälle ehtinyt, kun tuli komento takaisin. Olen huomannut, että helpommalla pääsen, jos komentoja noudatan.


Mentiinkin sitten ihan pelloille asti lenkille.


Lintulavalla katseltiin, mutta kovin on hiljaista vielä lintujen suhteen.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Eikö niitä palkintoja tule


Tulee, mutta joudutte vielä odottamaan muutaman viikon. En ole unohtanut, enkä muuten jättänyt huomiotta. Nyt vain kestää. Mutta ennenkuin seuraava kalenteri aukeaa, tämänkertaiset osallistujat saavat palkintonsa.

(käytiin Mûmakin kanssa lapinpöllöä moikkaamassa)

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Vuosi loppuu


Kiitos kaikille kalenteriin osallistuneille. Mukava, kun olitte mukana.
Palkinnot lähtee vasta ensi vuonna, mutta kaikki palkitaan tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Anita voisi lähettää osoitteensa, ja Mimmikin. S- postini on pirjo.a.pekkarinen at gmail.com. Mimmi ansainnee ekan sijan, koska arvasi tuolla luukussa 20 kirjan oikein vaikka kirjailija on yhä hakusessa. 

Nyt siirrytään uuden vuoden odotukseen. Me päästään taas pauketta pakoon, mikä on erinomaisen mukavaa.

Erittäin hyvää vuotta 2018 kaikille!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24


Aattoaamu avautui talvisena, kauniina, kylmänä, kun Jääluu heräsi. Hän meni ikkunaan katsomaan, vieläkö, tai joko, tonttuja näkyisi kipittämässä puiden alla. Ei näkynyt, ellei tuolla yhden puun latvassa ollut jotain lentotonttuja. Vai oliko ne muuttolintuja? Ei kait. Syysmuuttoa ei enää ollut eikä kevätmuutto ollut vielä alkanut. Oli ne varmaan tonttuja. 

Jääluu oli nähnyt vain tonttujen jälkiä, ei yhtään tonttua. Pitkähammas oli rakentanut tonttuovenkin, jotta tonttujen oli helpompi tulla sisälle tarkkailemaan. Jääluu hiipi tonttuoven luo, mutta ei nytkään onnistunut näkemään mitään. Oven edessä oli kyllä lappu, jossa luki Hyvää Joulua kaikille. Jääluu otti lapun ja meni keittiöön puurolle. Aattona saatiin riisipuuroa. Puuron jälkeen mentiin saunaan, puettiin puhtaat juhlavaatteet, kannettiin pitkä pöytä täyteen kaikenlaisia herkkuja, syötiin ja odotettiin pukkia.

Jäädään nyt vain kaikki odottamaan pukkia. Jos pukkia ei ole, voi odottaa vaikka kiliä. 
Tavataan ehkä ensi vuonna taas. Jos ei tavata, luetaan suoraan ja kerrotaan kaikki puujalkavitsit, mitkä pulpahtavat mieleen.

Hyvää Joulua kaikille!

Tilanne: Mimmi 10, Anita 10,  Jawa 4, Palvelijatar 1

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23


Jääluu muisti heti aamulla, että Modoc oli luvannut jotain kivaa täksi päiväksi ja odotti innoissaan. Modoc pakkasi repun ja sanoi, että lähdetään. Ja niin mentiin. Kaverukset matkasivat metrolla eläinmuseoon. Sepäs oli jännä paikka. Korvasi kyllä eilisen rasittavan kasvihuonematkan. Heti ovella vastaan pyrähti lauma isoja lentäviä lintuja - ei, ei ne olleet lintuja. "Lepakko" huusi Jäluu, mutta Modoc selitti, että ne ovat liskolintuja. Mammuttejakin vanhempia. Taisi narrata. Ei ole mitään mammutteja vanhempia olemassa.
Päivä kului mukavasti etenkin, kun retkiruokana oli suklaata ja karkkia. Ja huomenna olisi jo aatto. Oliko mikään jännempää. Saisikohan Jääluu edes unta illalla.