keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Pentukuvia

Nyt tökkii niin pahasti, etten enää jaksa. Arvailkaa ihan itse, mitä kuvissa tapahtuu.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Uuvuttava vierailu


 Mentiin heti aamusta kaatosateessa viihdyttämään pentua.



Jawakin oli paikalla,


mutta halusi välillä kuistille turvaan, joten minulle lankesi pennun viihdyttäminen. 


Ja minähän viihdytin - kameraa nopeammin. 





Mutta sai pentu minut kiinni


eikä edes pelästynyt hienoja hampaitani


vaan yritti päälle koko ajan. 




Jawalle tuli ilmeisesti isoveli olo, kun se halusi mukaan. Puruluista keskustelivat veljekset keskenään. Minä katselin vierestä.








Pentukin rauhoittui ajan mittaan. 


Ja kun Jawa heittäytyi lepäilemään, kiipesi pentu sen selän taakse nukkumaan.


Ja on kuulemma uni maistunut illan mittaan muutenkin.

torstai 7. syyskuuta 2017

Vaihteeksi vieraita


Kukas se sieltä reippaasti tuli sisään.


"Pomo" on nykyisin niin laiska kuvaaja, ettei edes kameran akut ole ladattuina. Onneksi noita kameroita on useampiakin.



Kävin kurkkaamassa, mitä se pentu touhuaa.


Sehän irvisti minulle


pyrki koppiini (ei nyt kuitenkaan uskaltautunut sisälle asti eli vähän kunnioitusta).


 Päälle kuitenkin yritti vai olisko vain halunnut kurkata ylemmäs.


 Meni sentään piiloon, kun näytin leikkimisen mallia ja vedin muutaman kierroksen olkkarissa täysillä.


Mentiin vielä ulos.



"Pomo" sanoi, että sitä on vaikea ymmärtää pennuksi, kun se on niin reipas ja napakka. Minusta se kyllä ihan haisee pennulle.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Vieraita


Lepäilen tässä eilisistä rasituksista. 


Kysyikö joku siellä, että mikä rasittaa, että syksykö? 



Ei rasita syksy, ei. Oli kaunis ilta eilen ja nyt on kaunis päivä. Se vähän rasittaa, että kone on hidas ja "pomo" bostaa tooosi verkkaiseen. Mutta katsokaapas, mitä eilen aamulla tapahtui:


Eteiseen ilmestyi tuollainen,


käveli ryhdikkäästi nenuttelemaan



ja alkoi haastaa leikkimään. 


Siinä se tepsutteli nenän edessä.


Peräännyin, mutta se rupesi vaanimaan minua,


hyökkäsi


ja lähestyi kiertäen.


Ihan kohteliaasti se sitten kuitenkin kuonotteli


ja kun huomasi, etten innostu, käänsi katseensa lelulaatikkooni, jonka "pomo" oli kaatanut.


Minä yritin ilmoittaa, että minun!


 ja hetken jopa luulin, että sana meni perille.


Mutta mitä vielä.


Hetihän se kävi lelujen kimppuun.


Iso kita sillä on. Leuat aukeaa melkein kuin lunnikoiralla.


Käänsin selkäni ja tyyppi hiipi muka salaa kimppuuni takaapäin.


Nauratti niin, että heilautin häntääni.


Se oli virheliike.


Tyyppi iski hampaansa häntään kiinni. 


 Olen rauhallinen luonne, mutta rajansa kaikella. 


Tyyppi poistui kauemmas ja näytti minulle kieltään.


Kun en moisiin mielenosoituksiin reagoinut, tuli tyyppi haukkumaan ja käskemään vetoleikkeihin. Minua ei komennella noin vain, joten en alkanut.


Onneksi löytyi muita leikki-intoisia.


Minä heittäydyin lepäämään ja pentu rupesi vahtimaan häntääni.


Olin viisastunut, enkä heilauttanut yhtään häntää vaan kiepsahdin selälleni. Ei se uskaltanut edstäpäin tulla puremaan. 


Pitänee nyt kuitenkin myöntää, että on se ihan ok.  Ja varmaan siitä tulee hyvä kunhan vähän kasvaa ja kehittyy.