tiistai 28. kesäkuuta 2016

Henu 30-v


 Piti oikein vilkaista taakseen, että kenen kanssa tässä nyt lenkille lähdetään. 


On tosi outoa matkaseuraa taas kerran.


Auttaisko, jos menisin piiloon.


No, eipä siitä paljon iloa ollut. Tyypit seurasi mukana koko ajan. 

Tänään on Henun synttärit, mutten minä pääse mukaan. Eilen olin mummoilemassa. Satoi kaatamalla koko päivän, joten lähinnä sisätiloissa meni se päivä. Muutenkin aika paljon sisätiloissa olen. "Pomo" ei lääkäriin mennyt. Liikkuuhan se, mutta hitaasti ja laiskasti edelleen. Ja ensi viikolla se menee töihin, mikä sinänsä on ihan hyvä. On minusta outoa, kun se on koko ajan vain kotona. Vaikea rentoutua, kun toinen jatkuvasti nurkissa pyörii. Käyn välillä oikein tuijottamassa, että eikö olisi aika mennä tienaamaan koiranruokarahoja, mutta "pomo" vain tuijottaa takaisin.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus on meillä perinteinen


 Eli kotona "pomon" kanssa kahdestaan. Vettä satelee eli aika perinteinen sääkin. poikkeavaa on se, että "pomo" onnistui nyrjäyttämään nilkkansa ja me köpötellään tällä hetkellä ihan vain pikkulenkkejä. Kait se vielä joutuu lääkäriin menemään, kun ei koipi osoita paranemisen merkkejä.
 

 Oltiin Dinan luona, kun tuo nilkka meni.
 

Mutta enpä minä paljon ehtinyt Dinan kanssa hengailla. Dina oli häkissään ja minä pihalla narussa. Sisällä riehui tappajakissat ja ulkona kävi kaakatus.
 

Oli ankkoja
 

ja kukko kanoineen.


Nilkka esti myös paljon hyviä tapaamisia, mutta onneksi Eppu sentään toi uuden kaverin, Hessun, kyläilemään.


Hessu on vielä ihan pentu, mutta nyt jo tosi iso.


Tosi rauhallinen tapaus se oli pennuksi, kiva tyyppi.


Mummoilemassakin on käyty.   
 

Siellähän on aina mukavaa
 

Silloinkin, kun tytöt tekevät omiaan, eivätkä leiki minun kanssa.
 

 Onhan tässä vähän ehditty kesästäkin nauttia kaiken tämän sairastamisen keskellä.
 

Onneksi täällä on noita kotikallioita, joilla saan hetkittäin olla vapaana.
 

 Ja kun aurinkokin on paistanut, niin mikäs on juoksennellessa.
 

"Pomokin" välillä piristyy tuon kameransa kanssa.
 

Samat maisemathan täällä on aina
 

 mutta aina puskista löytyy jotain uutta tutkittavaa.
 

 Jos olette jaksaneet näin pikälle laitetaan joku kukka juhannuksen kunniaksi, ei nyt ihan seitsemää sorttia mutta jotain kuitenkin.
 

Nyt on nimittäin horsma-aika.
 

Ja näköjään on pölyttäjienkin aika.


Eikä nuo meidän remonttimiehetkään ole laiskotelleet. Täällä on kaikenlaista rakennushommaa meneillään.
   

On taivaitakin kuvattu, tietenkin.



Ja niitä on myös tänä aikana ehtinyt olla monenlaisia.






MUKAVAA JUHANNUSTA!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

"Pomo" on herkkänahkainen


Se potee koko ajan mitä ihmeellisimpiä vaivoja, joihin saa lääkkeitä, joista saa allergisia reaktioita, joihin saa lääkkeitä... Sitten se on pahalla tuulella ja vetämättömissä. Joudun todella ponnistelemaan, jotta saisin sen edes vähän hymyilemään saati nauramaan. Mutta minä tietenkin hoidan velvollisuuteni kuin lunni konsanaan.


Muutaman kerran on tuosta lähdetty vähän pitemmille lenkeille, siis vähän. Meillähän oli tämä muka kuntoilukausi meneillään, mutta jotenkin se on tyssännyt näiden vaivojen takia. Mutta pitää uskoa, että tämä on ohimenevää ja kohta taas kaikki sujuu.


Mutta mitäs minä tässä valittamaan. Minulla kaikki menee hyvin. Ruoka maistuu ja lenkkeily on kivaa. Yritän korvata lenkkien lyhyyden juoksemalla mahdollisimman lujaa. On nimittäinn tuo tuoksumaailma sen verran kiehtova, että mieluusti ehtisin joka puskaan.


Kun juoksen lujaa välimatkat, jää enemmän aikaa tutkia niitä mielenkiintoisia kohtia. "Pomo" tosin väittää, etteivät lenkit ole ajallisesti rajattuja, mutta siinä se puhuu palturia. Usein on kiskomassa minua eteenpäin selittäen, että "nyt pitää mennä". Kummasti näköjään keksii ohjelmaa vaikka on eläkeviikoilla.


Koirapuistossakin on jokunen kerta käyty, mutta harvoin "pomo" nykyisin kantaa kameraa mukanaan. Sillä on taas joku kuvaprojekti käynnissä. Silloin sen kuvausinto laantuu ja se keskittyy lähinnä vanhojen kuvien tuhoamiseen.


Ja kun "pomo" tuhoaa kuviaan, voin minä ottaa rennosti.


Muutaman kerran on ukkostanut niin paljon, että olen ollut kauhuissani. Mutta on tuo ulkoilu sen verran kiintoisaa puuhaa, että olen myös välillä jatkanut lenkkiä hetken kuuntelun jälkeen, jos jyrähdykset ovat olleet satunnaisia. Siitä on tullut "pomolta" kiitosta.

Nyt vien "pomon" aamulenkille. Sain sen jopa nauramaan ääneen ihan vain olemalla itse hyvällä tuulella. Iloisuus tarttuu. "Pomo" on usein sanonut, että minä olen hänen koiristaan kaikkein hilpein, onnellisin ja elämänmyönteisin kaveri ja että juuri nyt hän tarvitseekin tällaista ilopilleriä elämäänsä. Iloista päivää teillekin!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Koirapuistoilua kesäsäässä


Parina päivänä on käyty molemmissa koirapuistoissa, yleensä siihen aikaan, kun siellä ei ole muita.


Tarkoituksella ei ole vältelty koiria  tai ihmisiä, mutta "pomon" aikatauluista eli työajoista johtuen olemme liikkeellä silloin, kun kukaan muu ei ulkoile. Näin meille usein käy. "Pomo" viettää säännöllisesti epäsäännöllistä aikaa. Tuntee kuulemma itsensä vapaaksi, kun ei ole koko ajan sidottu kelloon.


Minä olen tottunut pienestä pitäen tähän häilyvään päiväjärjestykseen, joten ei haittaa. Pääasia, että pääsen ulos, usein ja pitkäksi aikaa.


Nyt kyllä on sen verran lämmin, että jos ei ole vettä mukana (ja meillähän ei ole näillä kotiseuduilla), riittää vähempikin. Vajaan tunnin jälkeen on jo ihan kiva mennä kotiin juomaan.


Älkää huolestuko. Kyllä tuo "pomo" kantaa vettä mukanaan, jos aiotaan olla pitempään. Näillä työn jälkeisillä lenkeillä vain on rajattu aika. "Pomo" katsoo jotain telkkariohjelmia, jotka säätelevät lenkin pituutta. Säätely kuulemma lakkaa, kunhan taas alkaa tuo eläkeputki.


Tämä on kuulemma koiranputki. Outoja nuo putket, eläkeputki, koiranputki, vesiputki, viemäriputki, teräsputki.


Minusta mukavia putkia on ne, jotka kulkee teiden ali. Niihin mielelläni menisin, mutta ei käy. Ne ovat niitä eiputkia.


Kesä on ihan kivaa aikaa, mutta niinpä on kaikki muutkin ajat. "Pomo" on vähän huono auringossa liikkumaan, mutta onhan noita varjoisia metsiä tarjolla. Minä joskus yritän esittää, että jonkun kivan nurmikon reunalla voitais viettää enemmänkin aikaa. Minä voisin piehtaroida ja "pomo" voisi kuvia ottaa. Aina, kun "pomo" ottaa kameran mukaan, tiedän, että tulee kiva lenkki. Minä saan rauhassa tutustua omiin juttuihini ja pitää kivaa. Harmi, kun tuo nykyinen kamera on sen verran iso, ettei "pomo" viitsi sitä raahata mukanaan aina. Pitäisi saada sille joku pieni taskujuttu.