sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

On siivottu


Nyt on hyvä rentoutua, kun "pomo" on pessyt ja puunannut. Kyllä minä viihdyn paremmin, kun ei ole pölyä ja karvoja joka paikassa, eikä oksennusjälkiä matoissa. Ikkunoistakin näkee paremmin ulos.


Kissapullotkin kiiltävät nyt hienosti.


Säitäkin on pidellyt taas. On satanut ja paistanut ja jopa samaan aikaan.


Katsokaas miten katot höyryävät sateen jälkeen, kun aurinko paistaa.


Ja taas sataa ja paistaa


ja pilveilee.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Siirryin kasvissyöjäksi


Pysykää kauempana. Tämä on minun. Tätä on odotettu kuukausikaupalla.


Ihanan herkullista, juuri sitä oikeaa heinää, jota kaipaan.


Sen tuoksukin on huumaava.


Minä nautin. "Pomo" saa mennä vaikka kukkia kuvaamaan ja jättää minut rauhaan.


"Pomo" uskoi ja meni. Valkovuokot puhkesivat kukkaan viikonloppuna.


Täydellä vatsalla voi taas tarkkailla taivaita.


Säät ovat taas olleet vaihtelevia. On paistanut,


pilveillyt ja satanut. Aurinko on lämmin, mutta tuuli hyytävä.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tääl yksinäni katselen


Auringonlaskua katselen.


Sinne se nyt jo taas laskee, voimalinjan kieppeille. Aina jaksaa yllättää, miten nopeasti aurinko lähestyy talon nurkkaa. Samalla valoisat tunnit lisääntyy.


"Pomo" sitten yllätti minut ja tuo tuollaisen.


Sehän tuoksuu mielenkiintoiselle.


Mitä? Että voisin syödä sen tässä ja nyt? Matolla? Eikö tuo haju tartu?


Ai, matot menee siis pesuun ja minä saan rauhassa sotkea. Aloitan varovasti tästä nurkasta.


Tiukassa on nuo lihanriekaleet. Pitää ottaa takahampaat käyttöön.


Johan nyt on kumma, jos ei rupea irtoamaan.


Näissä käpälissä kyllä pysyy sitkeämpikin luu. Kun on paljon sormia, saa paremman otteen.


Aika paljon irtosi, mutta jäi huomiseksikin jotain. Nyt en enää jaksa. Nälkä tässä tulee, on sen verran rankkaa syömistä. Otan nyt kupillisen helposti pureskeltavaa nappulaa. Pannaan tämä talteen.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kasvimaakausi aloitettu vihdoinkin


Naapuripalstalla on uusi poikapuudeli. Käytiin moikkaamassa. Vaikutti ihan ok kamulta. Haukkui kyllä kaikkia ja kaikkea koko ajan. Minä olinkin sitten ihan hiljaa, kun minulle vähempikin metelöinti riittää.


Kimalainenkin oli ihan hiljaa. Ei olisi edes huomattu, ellei "pomo" olisi halunnut ottaa kuvia palstan ainoista kukista.


Ihan oli tyyppi kohmeessa. Hitaasti käveli, kun tipahti kukasta maahan. Ei paljon lennellyt. Mutta siitä se lähtee.


Ja tästä lähtee meidänkin kesäkausi. Viime syksynä ei tehty mitään, joten nyt aloitetaan taas kerran melkein alusta. Saa nähdä riittääkö into. Nyt ainakin "pomo" on ihan lamaantunut. Sai tunti sitten tiedon, että potkuja ei tullut. Nyt se yrittää epätoivoisesti uskoa, että tämä kuukausien stressi on ohi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kevättä ilmassa...


...ja maassa.


Tänään sinivuokkojakin osui kohdalle.







Koirapuistossa on käyty, kun "pomo" kuvittelee, ettei se voi edelleenkään kävellä. Paljon siellä on ollut kamuja, mutta minä haluan pois silloin, kun alkaa olla liian äänekästä.


Silloin pitää mennä vähän syrjemmälle.


Ihan kesä ei vielä kuitenkaan ole.


On satanutkin välillä


Mutta tänään oli kaunista. "Pomo" vei minut koirapuiston jälkeen vielä lenkille. Käytiin kasvimaakin katsomassa. Kyllä "pomo" siis voi minua lenkittää, jos vain haluaa. Olisitte nähneet, miten sujuvasti se könkkäsi niiden sinivuokkojen perässä pitkin metsiä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Omituista odottelua


Minä odottelen, että "pomo" pääsisi lenkeillä eteenpäin.


Päivisin minä odottelen, että "pomo" tulisi kotiin ja veisi minut ulos.


Aamulla odottelen, milloin "pomo" herää ja lähtee ulos - tai nykyisin odottelen, milloin se lähtee ylös. Se nimittäin heräilee ja hermoilee kaiken yötä.


Ja kaiken aikaa "pomo" odottelee irtisanomiskirjettä.


Ja kyllä me odotellaan myös kasvimaahommien alkamista. Se on toistaiseksi aika riippuvainen tuon "pomon" varpaan kunnosta eli vielä en pääse kaivuuhommiin.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Punkit ovat heränneet


Eilen oli sateista ja harmaata, mutta kyllä me silti päästiin puistoonkin. Lauantaina "pomo" laittoi minulle tämän vuoden ekan punkkilääkityksen. Ja sepäs sattuikin sopivasti, sillä eilen illalla kaulastani löytyi punkki, joka oli kuollut kuin kivi, mutta edelleen kiinni nahkassani. Tulipahan punkkipihdille käyttöä. Mutta suosittelen kaikille muillekin jo punkkitarkastuksia. Viime yönä oli pakkasta, mutta eiköhän aurinko taas nosta ötökät aktiivisiksi.

Huomenna alkaa kymmenen päivän jakso, jolloin "pomo" lukee työsähköpostejaan ahkerasti. Vihdoinkin on päästy niin pitkälle, että viimeisetkin irtisanomiset pitäisi olla ilmoitettu 15. päivään mennessä. Postiahan voi tietenkin tulla jo huomenna. Sitä odotellessa.


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Koirapuistoilua pitkästä aikaa


Kun "pomolla" jalka kipeänä, lenkit on surkeita. Hyvä puoli on se, että sitä rupeaa välillä ssäälittämään ja pääsen koirapuistoon.


Puistossa oli muitakin,


oli vaaleaa ja tummaa.


Ne oli tyttöjä


mutta ei niistä hirveästi iloa ollut.


Poseerasivat kyllä sujuvasti "pomolle" vaikka valaitusolosuhteet eivät olleet hyvät. Varjot sen sijaan esiintyivät edukseen..


Vaaleaa kaunotarta "pomon" kamera kiinnosti kovasti.


Mutta vielä enemmän olisi innostanut pallo, jos se olisi löytynyt tuolta laatikosta. Ei löytynyt,


joten poseeraaminen oli vaihtoehtona.


Ja tietenkin tumma myös halusi vielä kuvaan.


Oli siellä paljon muitakin, kymmenisen koiraa parhaimmillaan, mutta "pomolla" oli fiilis, etteivät kaikki tykänneet kuvaamisesta, joten paljon ei enää kuvia otettu. Tässä on vain niin hyvät varjot, että pakko oli ottaa mukaan.


Yksinhän minä muutenkin aika paljon siellä oleilin


ja ihan ilolla lähdin kotiin. Oli mukavaa olla koirapuistossa kauniilla ilmalla, mutta liika on liikaa.