maanantai 30. tammikuuta 2017

Kaikenlaista talvea


Tänä talvena ei pääse näihin sääkeskusteluihin kyllästymään. 


Pari päivää sitten oli kauniin aurinkoisia päiviä. muuten ilo lenkkeillä, mutta kaikki polut peilikirkkaalla jäällä. Vaikea luottaa minkäänlaisten nastojen pitävyyteen.


Aamuisin oli sumua. Tuolla meidän uusin talo loistaa majakan lailla sumun keskeltä. Kohtahan noihin pääsee asukkaat muuttamaan.


Tänä aamuna sitten herättiin tällaisiin maisemiin. talvi oli saapunut yön aikana.


Aamulenkki ehdittiin tehdä ennen myräkkää. Nyt sataa märkää lunta taivaan täydeltä, joten onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään. Lunta tulee niin paljon, että varmaan on liikenne taas sekaisin.


Viikonloppuna päästiin Aulikin mukana käppänäkävelylle Vaakkoinseuduille.


Siellä olikin sitten koiria joka lähtöön, enimmäkseen ihan samannäköisiä. Onneksi suurin osa oli pukeutunut jengiliiveihin, joissa oli nimi.


Ilmeisesti nuo käppänät eivät piehtaroi ollenkaan. Sen verran innostuneita olivat, kun Mûmak piehtaroi, etteivät selvästi olleet moiseen tottuneet.


Mûmak tyytyi lähinnä katsomaan muiden parveilua syrjästä.


Eppu ja Heppu pyrkivät lähemmäs, kun ovat tuttuja


mutta ei Mûmak lämmennyt niillekään.


Vauhtia löytyi kun sai vapaasti juosta järven jäällä.


Siinä olikin sitten lentoonlähtö lähellä.
Kiitos Aulikki. Kiva, kun jaksataina raahata meitä mukanasi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Jännittävää elämää


Elämäni on niin tapahtumarikasta, ettei tosikaan. Voin nukkua sohvalla, sängyssä, kopissa tai lattialla.


Eilen yllättäin käytiin koirapuistossakin.


Ensin olin yksin, mutta sitten Elvis-dogi tuli. Elvis on ollut pennusta lähtien kamuni ja tosi kiltti, mutta nyt on isojen poikien kanssa arvaamaton. On muutaman kerran joutunut rottiksien hyökkäyksen kohteeksi. Ikäviä tuollaiset.


Koirapuistoon tuli muutakin porukkaa, mutta ei tyttöjä, joten minä ilmoitin, että voidaan jatkaa matkaa. Arkipäivänä liikkujia on vähän, joten sain pelloilla viilettää.


Jatkettiin saman tien kalliolle ihailemaan auringonlaskua.


Tänä aamuna käytiin myös kunnon lenkillä. "Pomo" lupasi aloittaa taas kunnon lenkkeilyt ja muutenkin ruveta elämään. Kuka muka uskoo!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Lunnikoira kerrostalossa


Kävin Kanarialla ja Mûmak oli häiriköimässä Henun luona. Oli haukkunut kaikki ohikulkijat. Samoin, kun ollaan mummoilemassa, haukkuu, jos näkee ikkunasta jonkun liikkuvan ulkona. Ja tietenkin pihalla ollessaan haukkuu ohikulkijat ja ulos uskaltautuvat naapurit. Eli en tiedä, miten lunni saadaan omakotitalossa hiljaiseksi. Sitä en ole päässyt kokeilemaan, kun nämä vierailut ovat lyhyitä. Mutta kerrostalossa lunni osaa aika hyvin pitää suunsa kiinni.  Yksinollessaan ei hauku. Sen olen naapureilta saanut tietää useaan otteeseen. Etenkin alussa kyselin usein ja pyysin kertomaan, jos ääniä kuuluu, ettei tule sitä tilannetta, että kaikki muut tietävät, mutta minä en.

Minullahan oli tätä ennenkin lunnikoira kerrostalossa. Nortti ei haukkunut porraskäytäväss liikkujia, kun eli koko elämänsä vilkkaassa. äänekkäässä rapussa. Mûmak valitettavasti tahtoo usein ilmoittaa minulle, että porraskäytävässä liikutaan. Vakituisia asukkaita sietää, mutta vieraista ilmoittaa, etenkin ovikelloa soittavista. Ongelmana tässä on, että ensimmäisinä vuosina täällä ei liikkunut paljon kukaan. Asutaan ylimmässä kerroksessa ja alussa lähinaapurit pysyttelivät omissa asunnoissaan. Olivat vanhoja, liikuntarajoitteisia. Nyt on tullut tilalle nuorempaa, vilkkaampaa väkeä, joten Mûmakin täytyy reagoida.

Kumpikaan lunnini ei ole siis yksinollessaan haukkunut tapahtui mitä vain. Kumpikaan ei ole haukkunut katsellessaan parvekkeelta tai ikkunasta liikkui ulkona sitten ihmisiä tai koiria. Kumpikaan ei ole haukkunut ulkona lenkkeiltäessä ketään tai mitään. En osaa sanoa, miten olen näitä kouluttanut, mutta inhoan räksyttäviä koiria, joten ehkä syvä paheksuntani on tullut ilmi. Mutta mikään paheksunta ei ole saanut Mûmakia olemaan hiljaa omakotitalon pihassa tai olemaan ilmoittamatta tulijoista. Uskoisin, että sekin onnistuisi paremmalta kasvattajalta.

Lunnikoira on mielestäni erittäin hyvin kerrostaloon sopeutuva. Ihmiset pitävät siitä, kun se ei ole heti menossa hyppimään ja nuoleskelemaan, mutta on kuitenkin ystävällinen ja pieni ja kaunis. Mûmak pysyttelee mielellään omissa oloissaan, mutta heiluttaa ystävällisesti häntää tutuille ja antaa armollisesti silittääkin itseään. Lapsista se tykkää,  kun on ollut pienestä pitäen noiden mummotettavien kanssa. Muiden koirien kanssa tulee hyvin toimeen. Jos toinen uros rähjää, lähtee yleensä pois. Joskus on sanonut takaisin jollekin suunnilleen samanikäiselle ja -kokoiselle urokselle. Narttuja väistää aina, jos ne sanovat.

Pentuaikana pitää tietenkin sitkeästi opettaa kaikkeen, mitä tulevaisuudessa tarvitaan, liikenteeseen, kaikkiin kulkuneuvoihin, hisseihin, ihmispaljouteen, vieraisiin koiriin, lapsiin, ihan kaikkeen, mitä mieleen tulee. Nortin kanssa annoin periksi bussin ja metron kohdalla ihan liian helposti, eikä se sitten ikinä oppinut matkustamaan. Mûmakin kanssa päätin, ettei se voi rajoittaa liikkumistani ja jatkoin sitkeästi harjoituksia. Ensi alkuun mentiin joka päivä yksi pysäkin väli bussilla leikkimään uuteen paikkaan ja tultiin yksi pysäkin väli takaisin. Hissukseen pitennettiin bussimatkoja. Sama tehtiin metron kanssa. Metrossa syydin makupaloja suuhun koko ajan, mutta bussissa en. Junamatkat sujui ihan hyvin ilman mitään. Nyt ei ole ongelmia, eikä tarvita matkakarkkeja missään. Henkilöautoilua varten jouduin pyytämään ystävien apua, kun ei ole omaa autoa, mutta nyt Mûmak on menossa autoon aina, kun ovi on auki.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Aurinkoa


Nukuttiin pitkään. "Pomo" kyllä heräsi ihan ajoissa, mutta rupesi lukemaan ja nukahti sitten kirja avoinna rinnan päällä.


Aurinko nousi ja savut myös. 


Sanoin, että lenkille ja heti. Pakkasta oli -22, mutta kykeni "pomo" ihan kunnon lenkin tekemään. Sillä on niin herkkä hipiä, että naama jäätyy.


Minä sanoin, ettei minun varpaat kestä näitä kuvaussessioita. "Pomo" väitti, että minä sählään vain noiden narttujen hajujen takia. Ei pidä paikkaansa, vaikka on myönnettävä, että mielenkiintoista on.


"Pomo" voi ihan hyvin kuvailla ilman minua. Minä voin hyödyntää ajan tutkimalla tien pieliä.

torstai 5. tammikuuta 2017

Talvi on meillä taas


Aika vilakkaakin oli. Piti välillä nostella tassuja, jos seisoskeltiin paikallaan.


Mutta jos sain vapaasti juosta, niin en kylmää huomannutkaan.


Luntakin oli ihan mukavasti kaivettavaksi asti. 


"Pomo" oli mummoa leikkimässä, joten sain pihalla juosta vapaana. Elle kyllä antoi "pomolle" lopputilin mummoudesta, joten saa nähdä, pääsenkö enää uudestaan.


Ketäs tuolla on?


Nehän on Enni ja Peppi. Minä haluun kanssa laskemaan mäkeä. 


En minä päässyt kyytiin, mutta tytöillä näytti olevan kivaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Onnea Vuodelle 2017


Mennään kohti valoisaa tulevaisuutta, vaikka tällä hetkellä väsyttää. Palattiin juuri evakkoreissulta. Raketteja ei tarvinnut pelätä, mutta sosiaalinen elämä väsytti.


Dinan kanssa piti seurustella ahkerasti.


ja isäntääkin ulkoiluttaa.


Dina kyllä leikki itsekseenkin - minun lunnilla,


ja isäntäkin keksi puuhastelua, jota me tosin jouduimme valvomaan. 


Ja sittenhän siellä oli vielä kissa


ja maisemia.

 

Kiitos turvapaikasta!