keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Nasta juttu

Nimittäin nyt on ulkona keli, johon nastakengät sopii. "Pomollahan" on nyt ne uudet nastalenkkarit ja lisäksi viime vuonna ostetut liukuesteet, jotka sopii esim. kuomiin, että pitäisi olla pitoa. Mutta silti se köpöttelee kieli keskellä suuta ja miettii, miten on aiemmin pärjännyt näillä kevättalviliukkailla, jotka säännöllisesti tammikuussa meillä ovat edessä. Vaikka muuten säät olisi mitä vain, niin tammiliukkaat ilmestyvät taatusti. Onhan se hyvä, ettei uudet kengät mene hukkaan vaan niillä on käyttöä. Minulla ei ole ongelmia. Joskus voi joku tassu luistaa väärään suuntaan, mutta juoksu jatkuu tasaisen varmasti. "Pomo" yrittää taas selittää, etten muka saisi vetää. Yleensä se juoksee kiltisti minun tahtiin ja nyt minun pitäisi köpötellä sen vierellä. Ei kuulkaa onnistu.


Sisäelämä sentään sujuu entiseen tahtiin. "Pomo" katsoo tylsiä ohjelmia telkkarista ja neuloo. Nyt tosin näkyy joku harripotteri tuolla lentelevän omituisella hevoskotkalla. Eläinohjelmat on musta ihan kivoja, mutta en ole varma, onko tämä eläinohjelma.


Ei tuota kannata sen kummemmin seurata. Onneksi on tämä narttu, jonka kanssa voi leikkiä. Kantelen minä "pomolle" pienempiä pehmoja, jotta se voi niitä heitellä minun haettavaksi, mutta en nyt pelkästään jaksa "pomoa" viihdyttää. Saa välillä pärjätä ihan omien juttujensa parissa.

"Pomo" huomasi eilen, että sen työpaikan ytsivuilla lukee myös "se, että on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle ei ole este irtisanomiselle, jos työtä ei löydy". Nyt sitten "pomoa" harmittaa, kun ehti tehdä sen viimeiset-työviikot-kamman. Nythän voikin olla, että työviikot hupenee olemattomiin tässä parin kuukauden sisällä. "Pomon" pitää ruveta suunnittelemaan vaihtoehtoista elämää sen varalta, että vapaus koittaakin ihan just. Mutta ei hätää. Suunnittelu "pomolta" sujuu. Saapas nähdä, millainen kevät meillä on.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Lämpenevää


 Nyt ovat pakkaset ovat kadonneet ja uutta luntakin on saatu, joten paljon on ulkoiltu ja irti olen ollut tuossa kotikalliolla tietenkin. Tässä on kuitenkin vielä ihan kipakka pakkanen, kun ei se lämpeneminen tapahtunutkaan ennen viikonloppua. Silti "pomo" raahasi ulos pehmoleluja kuvattavaksi ja minä sain puuhastella omiani kuvausten aikana.


Venyttelin, kun "pomo" valittaa koko ajan, miten jäykkä on. Voisi katsoa esimerkkiä minusta.


Tasapainon vuoksi pitää tietenkin muistaa toinenkin kylki. "Pomo" käy niissä jumpissansa ja tulee aina vain tönkömpänä takaisin. Omituisia jumppia.


Mukava tuolla pakkasessakin on, jos ei tarvitse paikallaan seisoskella.
 

Kun on pakkasta, on myös tuollainen kerrostunut ilma, joka estää savun kohoamisen suoraan ylös. ja halojakin taas nähtiin. Nyt on ollut harvinaisen hyvä halo vuosi.


Minä en hirveän pitkään viitsi tuolla parvekkeella lumihangessa seisoa, mutta aina, kun "pomo" avaa oven kuvatakseen taivaita, käyn tarkistamassa tilanteen. Aina siellä joku kamu on liikkeellä. Täällähän tuota koirkantaa riittää.


Siellä on toinenkin halo.


Viikonloppuna saatiin myös  kauniita sinisiä kuvia, kun "pomolla" oli kamerassa sähkövaloasetukset. Näitä me sitten otettiin enemmänkin, kun tällainen juttu vahingossa keksittiin. "Pomolla" oli jostain kokeilusta unohtuneet nuo asetukse päälla ja kun poistui täysautomatiikasta, ne pamahtivat päälle. Mutta eikös olekin tunnelmallisen väristä. Minä muuten tässä meinasin karata, kun tuonne kauemmas yllättäin ilmestyi koira. Mutta tulin minä sitten kuitenkin takaisin, enkä mennyt sitä moikkaamaan. "Pomo" minua sitten kovasti kehua retosti.


Eilenhän sitten satoikin koko aamupäivän reippaasti lunta. Aamulenkki ehdittiin hoitaa pois ennen lumisadetta ja sitten vain ihailtiin sisältä, miten hienosti lunta tuli.


Huomaatteko, miten pitkä ja solakka minä olenkaan.


Ja sitten "pomo" halusi ihan todenmukaisen värityksen maisemaan eli antoi kameran automaattisesti päättää, millainen valaistus on kyseessä.


Lunta satoi korville.


Lumisade loppui aikanaan ja jäljelle jäi paksut koskemattomat kinokset, joissa oli kiva pyyhältää.  Huoltomiehet kyllä heiluttivat ahkerasti lumikolia ja aura-autot jyräsivät jatkuvasti, mutta teiden ulkopuolella oli pehmeä hanki.


Kostea lumi kertyi puihin ja sai "pomon" ulkoiluttamaan kameraa. Mentiin koirapuistoon, kun siellä minä viihdyn ja "pomo" saa rauhassa heilua kameransa kanssa. 


Oli vain aika pimeää, kun taivas oli pilvessä ja ilta lähestyi. Ei se kovin paljon vielä ole päivä pidentynyt. Mutta olihan siellä kaunista.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Aamuvirkku anonyymi kateissa

Kissoista ei tässä kuitenkaan ole puhe vaan siitä, että anonyymi ei ole ilmoittautunut halukkaaksi saamaan palkintoa joulukalenterista. Muut ovat nyt palkintonsa jo kuitenneet, joten jos arvoisa Anonyymi haluaa poistaa verhon kasvojensa edestä, hän voisi lähettää yhteystiedot ja kirjatoiveen "pomolle" osoitteella pirjo.a.pekkarinen at gmail.com.

  
Eilen pääsin yllättäin päivällä auringonpaisteessa lenkille. "Pomo" meni töistä suoraan leikkimään mummoa ja käytti sitten ruokatuntinsa minun ulkoilutukseen. Oli ihana päivä ja kiva lenkkeillä vaikka ruokis ei kovin pitkää lenkkiä sallinutkaan. 


"Pomolla" oli myös kamera mukanaan, joten saatiin kuvia. Sen känny vetelee viimeisiään, joten sillä ei oikein kuvia saa. Pienimmän kameransa "pomo" antoi Ennille, jotta Enni voi ottaa matkakuvia, kun mummo ei ole mukana. Niinpä tämä kuvamäärä hiukan harvenee, kun ei ihan joka reissulla ole kameraa taskussa. Epäilen kyllä vahvasti, että "pomo" hankkii jonkin minipokkarin vaikka tuo isomman kameran kanssa hääräily on asettanut jotain toiveita kuvien laadulle. Mutta kyllä kunnon pokkarilla saa oivia kuvia ja joka tapauksessa parempia kuvia kuin, jos ei olisi mitään kameraa mukana.


Olihan se kaunista tuollainen talvinen maisema auringonpaisteessa. Lumi on mukavää hötölunta, jossa on helppo kaivella, kuten naamastani näkee. Säätäti sanoi, että nämä ilot on nyt ohi, ilma lämpenee ja pilvistyy. En minä mitään lämpenemistä tänä aamuna huomannut. Oli minusta ihan järjettömän kylmä, niin kylmä, ettei hirveästi huvittanut edes lenkkeillä. "Pomo" sanoi tulevansa hyvissä ajoin kotiin, jotta jos ei aamulenkillä tarkene pitkään päkistellä, niin ei hätää. Minäpä sitten odottelen.

torstai 21. tammikuuta 2016

Nyt on aika kylmää


Olihan tässä välillä enemmän miinusasteita, mutta nyt on jotenkin raaempi ilma. Illalla, kun tultiin mummoilemasta, melkein jalkoja paleli. Juoksin sitten  melko vauhdikkaasti eteenpäin, joten hyvin selvisin. On tässä tullut jokunen villasukkajalkainen koira vastaan, mutta "pomo" sanoi, että hän ehkä käy kysymässä kaupasta jotain tassuvoidetta vaikka helposit voisi neuloa minullekin sukat, kun kerran kaikille muillekin neuloo. Tosin en ole ollenkaan vakuuttunut, haluanko villasukat tassuihin.


On nyt sitten ollut kauniita aurinkopäiviä, mutta "pomohan" on töissä, joten ei paljon päiväsaikaa ulkona palloilla. Ihan jännää on nuo iltataivaatkin. Tuo isompi savu lienee lunta, jota tykitetään koko ajan nyt, kun on kylmää. 


Töistä puheenollen, "pomo" olit tehnyt töihin itselleen ruudukon niistä viikoista, jotka vielä pitäisi töissä olla. Ruksaa siitä kuulemma sitten perjantain aina yhden viikon yli. Nyt on kuulemma jäljellä 40 viikkoa, joista toki osa on lomaa. Minusta se tuntuu aika pitkältä ajalta. Olen sitä mieltä, että "pomon" kuuluisi olla aina kotona minun käytettävissä. "Pomo" väittää, että töissä on käytävä, jotta koiranruokaa voidaan ostaa. En ymmärrä. Henuhan noita pusseja tänne raahaa.


Mutta eihän tässä auta koiran muuta kuin sopeutua.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tietotekniikka vieroksuu "pomoa"

Kun "pomo" aloitti eilen työt, koko sen työpaikkatalon yhteydet pamahti poikki. Kulunvalvontahan on ollut koko puljussa toimimaton joulukuun alusta asti ja kuten muistatte "pomo" oli silloin töissä.


Pysyisi kotona, eikä leikkisi olevansa vielä työkykyinen.


Kauniit ilmatkin loppuivat, kun "pomo" rupesi leikkimään töissäoloa. Viikonloppuna vielä oli niin kaunista.


Lumikeijut tanssivat ilmassa. Minä en noihin keijuihin sen kummemmin usko, mutta "pomo" on niistä aina ihan tohkeissaan. Eipä sekään paljon muita keijuja näe kuin noita lumikeijuja, jotka pakkasella tanssivat auringonsäteissä.


Viikonloppuna pääsin taas ihan vapaaksi, kun oli kaunista ja "pomo" tarvitsi molemmat kädet kameran pitelyyn.


"Pomo" tykkää kovasti talvesta, kauniista talvesta ja kyllä minullekin tuollainen luminen sää sopii erinomaisesti.


Näettekö miten innolla syöksyn noiden hangella olevien lumikeijujen kimppuun. En minä niitä kiinni saanut. Pakenevat aina edestä.


Mutta parta huurtui, kun jouduin keijuja metsästämään.


Ja kun on kauniita päiviä, on myös kauniita värejä auringonhohteessa.


Aurinko sai myös veden tippumaan jääpuikoista. Nuo jääpuikot jaksaa "pomoa" ihmetyttää, kun meillä oli se ikkunaremontti, jonka piti parantaa lämmön pysymistä sisällä. Ilmeisesti seinä vuotaa eikä siihen ikkunoiden vaihtaminen auta. ("Pomo" treenaa kameraansa. Otti melkoisen määrän kuvia ennenkuin onnistui muutaman pisaran pysäyttämään. Kamera kyllä osaa asiansa. "Pomolla" on vielä melkoisesti opettelemista.)


Se oli viikonloppuna tuo. Viikon alussa sitten vain parvekkeelta lumipyryä katselin


ja kotona nukuin. Nukkumistahan päiväni lähinnä ovat, kun "pomo" nyt taas viikkoja aikoo kaiken valoisan ajan viettää töissä. mutta koiran virka nyt on tällainen. Minä en nyt pyri "pomon" mukaan, kun se adaptil yhä levittää rauhoittavaa feromonia ympäriinsä. Katsotaan, kunhan pullo on tyhjiin kulunut. Meillä on kyllä varapullokin, jos hätä tulee.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Aika kuluu ja kuvia kertyy

joten laitanpa viime päivien kuvakavalkaadin.


Ulos olen katsellut lähinnä ikkunasta, mutta joskus parvekkeeltakin. Parveke on ihan luminen ja "pomo" sitten valittaa, että minun jaloissa tulee lunta matoille. Se jaksaa ihmetellä, miten paljon lunta tarttuu pieniin tassuihin. Olen kyllä huomauttanut, että tassut on isot. Vastaantulijatkin joskus huomauttavat, että minusta kasvaa iso koira, kun on noin isot tassut. Sitäpaitsi talon säännöissä lukee, että asunnon omistajan pitää huolehtia siitä, ettei lunta kerry parvekkeelle.


Asunnon omistaja vain kehittelee jotain ihme valokuvausprojekteja sen sijaan, että huolehtisi lumet pois. Viikon teemana oli kuulemma "jotain punaista".


Ei se valokuvaus pelkästään pahasta ole. Kun pitää kokeilla kameran säätöjä,


minä pääsen vapaana juoksemaan, kunhan vain silloin tällöin pyyhällän kameraa kohti.


Koirapuistoon pääsin, pienten puolelle. Isojen puolella oli iso koira, jota ei tunnistettu ja jonka omistaja lymyili puskissa, joten ei uskallettu mennä. Kun se lähti pois, todettiin, että kyllä me se tunnettiin ja oltais hyvin voitu mennä. Mutta sitten se oli myöhäistä.


Mentiin sitten kuitenkin sinne isojen puolelle hetkeksi, jotta minä saan tilanteen tarkistetuksi. "Pomo" otti lumikuvia.


Mutta poishan sieltä oli lähdettävä. "Pomon" sormia on ruvennut palelemaan, kun se on vuosikausia kuvaillut pakkasessa. Ennen ei tuntunut missään, nyt menee melko pian ihan jäähän.


Eilen "pomo" yritti jotain ryhtiliikettä, kun sen on mentävä ensi viikolla töihin. Kävi pyykkituvalla pesemässä vaatteita. Mutta kun se ei luota muistiinsa, meidän piti käydä tarkistamassa varaus. Minä jouduin odottamaan pyykkituvan eteisessä, jossa on tietenkin koirakielto. "Pomon" mielestä kieltoa saa rikkoa näin kovilla pakkasilla, kunhan vain pysyn eteisessä. Ja minähän pysyn. Tähän kuvaan "pomo" tunki itsekin mukaan.


Oli kaunis aamu


ja paljon lunta, joten sain iahn tuossa kotinurkillakin olla vapaana, siis kuvauksien ajan.


"Pomo" ei oikein osannut päättää, kahlaako se tästä oikopolkua kotiin vai kiertääkö aurattua tietä pitkin, joten jouduin välillä odottelemaan.


"Pomo" väitti, että kyllä hän tulee ja kyllä se raahustikin hangen läpi. Suunnittelee tallaavansa tähän polun.


 Minä kilttinä koirana menin edellä ja näytin "pomolle", että tässä on liukas rinne, jossa voi kompastua ja pudota alas. "Pomo" sitten laittoi minulle hihnan, jotta voin vetää sen ylös.


Lupasin, että saa laittaa tänne loppuun taivaskuvia.


Nämä on siis eilisaamulta. Tänään on pilvistä, mutta hienosti sieltä aurinko nytkin nousee. "Pomo" miettii, että ehkä ei nyt tänään kuitenkaan ota auringonnousukuvia. Saa nähdä, malttaako olla ottamatta. (Juu, ei malttanut. Sinne pakkaseen parvekkeelle kameran kanssa komusi. Minä en viitsinyt kylkeä kääntää. Ei ole minun asia.) 


Illalla minunkin piti mennä kuvaan jostain syystä.


"Pomo" käy nykyisin melkein jooka ilta jossain jumpassa ja on ihan liikuntakyvytön niiden jälkeen, mutta kummasti kykenee noita taivaita kuvaamaan.


Ihan samannäköisiä nämä minusta ovat. En ymmärrä, miksi niitä pitää olla tuplana.

Tänään "pomo" suunnittelee vihdoin menevänsä katsomaan, löytyiskö icebugeja, jotta se pysyisi pystyssä. Sen tasapaino on jotenkin heikentynyt. Jotain se on jo saanut aikaan. Tilasi passin ja henkilötodistuksen ja jonkin ihme nettikurssin, jossa tehdään 'unelmakarttakirja'. Onkohan sillä jotain vapaa-ajanongelmia, kun ennen joulua osti 2000-palan palapelin, jonka aikoo tehdä keittiön pöydälle?