keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Vuosi loppuu


Kiitos kaikille kalenteriin osallistuneille. Mukava, kun olitte mukana.
Palkinnot lähtee vasta ensi vuonna, mutta kaikki palkitaan tavalla tai toisella ennemmin tai myöhemmin. Anita voisi lähettää osoitteensa, ja Mimmikin. S- postini on pirjo.a.pekkarinen at gmail.com. Mimmi ansainnee ekan sijan, koska arvasi tuolla luukussa 20 kirjan oikein vaikka kirjailija on yhä hakusessa. 

Nyt siirrytään uuden vuoden odotukseen. Me päästään taas pauketta pakoon, mikä on erinomaisen mukavaa.

Erittäin hyvää vuotta 2018 kaikille!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24


Aattoaamu avautui talvisena, kauniina, kylmänä, kun Jääluu heräsi. Hän meni ikkunaan katsomaan, vieläkö, tai joko, tonttuja näkyisi kipittämässä puiden alla. Ei näkynyt, ellei tuolla yhden puun latvassa ollut jotain lentotonttuja. Vai oliko ne muuttolintuja? Ei kait. Syysmuuttoa ei enää ollut eikä kevätmuutto ollut vielä alkanut. Oli ne varmaan tonttuja. 

Jääluu oli nähnyt vain tonttujen jälkiä, ei yhtään tonttua. Pitkähammas oli rakentanut tonttuovenkin, jotta tonttujen oli helpompi tulla sisälle tarkkailemaan. Jääluu hiipi tonttuoven luo, mutta ei nytkään onnistunut näkemään mitään. Oven edessä oli kyllä lappu, jossa luki Hyvää Joulua kaikille. Jääluu otti lapun ja meni keittiöön puurolle. Aattona saatiin riisipuuroa. Puuron jälkeen mentiin saunaan, puettiin puhtaat juhlavaatteet, kannettiin pitkä pöytä täyteen kaikenlaisia herkkuja, syötiin ja odotettiin pukkia.

Jäädään nyt vain kaikki odottamaan pukkia. Jos pukkia ei ole, voi odottaa vaikka kiliä. 
Tavataan ehkä ensi vuonna taas. Jos ei tavata, luetaan suoraan ja kerrotaan kaikki puujalkavitsit, mitkä pulpahtavat mieleen.

Hyvää Joulua kaikille!

Tilanne: Mimmi 10, Anita 10,  Jawa 4, Palvelijatar 1

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23


Jääluu muisti heti aamulla, että Modoc oli luvannut jotain kivaa täksi päiväksi ja odotti innoissaan. Modoc pakkasi repun ja sanoi, että lähdetään. Ja niin mentiin. Kaverukset matkasivat metrolla eläinmuseoon. Sepäs oli jännä paikka. Korvasi kyllä eilisen rasittavan kasvihuonematkan. Heti ovella vastaan pyrähti lauma isoja lentäviä lintuja - ei, ei ne olleet lintuja. "Lepakko" huusi Jäluu, mutta Modoc selitti, että ne ovat liskolintuja. Mammuttejakin vanhempia. Taisi narrata. Ei ole mitään mammutteja vanhempia olemassa.
Päivä kului mukavasti etenkin, kun retkiruokana oli suklaata ja karkkia. Ja huomenna olisi jo aatto. Oliko mikään jännempää. Saisikohan Jääluu edes unta illalla.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 22

 

Hopeaturkki sanoi aamulla, että nyt on korkea aika mennä jouluruokaostoksille. Jääluu innostui: "Karkkia ja suklaata ja..." "Ei" keskeytti Hopeaturkki tylysti. "Nyt mennään ostamaan kasviksia ja hedelmiä."
Ja niinpä Jääluu löysi itsensä valtavasta kasvihuoneesta vahtimassa jotain viherruokakasaa, jota Hopeaturkki keräsi hänen eteensä Pitkähampaan innokkaalla avustuksella. Jääluu koputteli hedelmiä ja mutisi itsekseen: "Tämäkin on ihan mätä ja silti se ostetaan. Eikös jouluna pitäisi syödä herkkuja." 
Onneksi paikalle saapui myös Modoc, joka huomasi Jääluun apean mielen ja kuiskasi, ettei toivo ole vielä menetetty. Huomiseksi oli kuulemma luvassa jotain aika mukavaa.

 Tilanne: Mimmi 10, Anita 8,  Jawa 4, Palvelijatar 1