maanantai 30. marraskuuta 2015

En tykkää myrskyistä

"Pomo" on raaka. Se pakottaa minut jäämään kotiin ja menee töihin vaikka tietää, että pelkään tuota tuulen ulvontaa.


Eilen sentään aurinko paistoi välillä. Eikä päivä muutenkaan ollut huonompi. Jawa tosin lähti kotiinsa ja "pomo" oli silloin uimahallilla, 


mutta illalla pääsin hetkeksi prinsessojen seuraan.


Olin osana tanssiesitystä.


Minun piti vain pysytellä paikoillani, kun prinsessa teki hienoja käsiliikkeitä.


"Pomo" pelasi isomman prinsessan kanssa muistipeliä. Ja kuten voitte arvata, hävisi koko ajan.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Jawan kanssa koirapuistossa


Jawa tuli meille yökylään ja heti päästiin puistoilemaan. Mentiin isojen puolelle, kun pienten puolen koirat haukkui meille ja niiden omistajat näytti siltä, ettei ne kaipaa meitä.


Jawalla on uudet hieno heijastavat valjaat. Tuollaiset minäkin todennäköisesti saan joululahjaksi


 Otettiin sitten valjaat pois, jotta on mukavampi juoksennella.


Oltiin aika pitkään puistossa. Kun lähdettiin, pikkupuolen koirat muuttivat isolle puolelle ja pari uutta. Jawasta se oli epistä. Jawa tykkäisi olla muiden koirien kanssa  mutta kun se innostuu haukkumaan, niin omistajat pelkäävät koiriensa puolesta vaikkei Jawa tee pienille mitään. Saatiin me siinä ohimennen kuonotella muutamia.



Minulla on ollut vaikeita aikoja, kun tuuli on metelöinyt nurkissa. "Pomo" yritti vähän tukkia noita korvausilmaventtiilejä, joista puhuri puhaltaa, mutta ei se oikein onnistu. Pitäisi ruuvata ne ensin irti. Nehän on tietenkin "kiinni" -asennossa. Se ei vaikuta puhallukseen oikeastaan mitään. Hyvähän se on, että ilma kiertää, mutta rajansa kaikella. Tänä aamuna on sentään rauhallisempaa ja aurinkokin paistaa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Kirjallinen joulukalenteri


1.12 siis alkaa joulukalenteri, josta voi voittaa pokkarin. Kyseessä on pieni tarina perusperheestä. Jokaisena päivänä tarinaan kätkeytyy yhden minun kirjahyllyssäni olevan kirjan nimi ihan sellaisena kuin se kirjan kannessa on. Jos tarinassa lukee esim. "Sinä päivänä seitsemän veljestä astui Suomenlinnan lautalle." niin oikea vastaus on Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Jos siellä taas lukee "Tänään keskustelin seitsemän veljeksen kanssa", se ei kelpaa, koska taivutusmuoto on väärä. Se, joka ensimmäisenä oikean kirjan kertoo, saa pisteen. Aattona sitten kerron voittajan eli sen joka kerännyt eniten pisteitä. Päivän luukku avautuu heti puolen yön jälkeen eli sekä yökukkujilla että aamuvirkuilla on etulyöntiasema. Jos joku nyt todistettavasti löytää jutusta jonkin muun kirjan kuin sen, mitä tarkoitan, hän saa puoli pistettä. Uskoisin, ettei tämä välttämättä ole ihan helppo, joten katson ensin, miten rupeaa sujumaan ja päätän sitten, milloin julkaisen oikean vastauksen. Toki kerron sen heti, jos joku osuu oikeaan. Sen jälkeen, kun oikea vastaus on ilmoitettu, ei niitä puolikaspisteitäkään jaeta. Osallistuminen kannattaa, koska täällä ei ole kovin monta lukijaa. Kysyttävää?

torstai 26. marraskuuta 2015

Parvekenäkymä


Tällaista möklöttämistä tahtoo olla elämäni nykyisin. "Pomo" on päivät töissä. Aamulenkillä on pimeä, iltalenkillä on pimeä. Harvoin tavataan ketään kamuja edes ohimennen, kun on taas niin oudot lenkkiajat. Yritän iltaisin leikittää "pomoa", mutta sen pitää kuulemma neuloa koko ajan. Neuloisi siellä töissä, missä päivät viettää ja leikkisi iltaisin minun kanssa kuten kunnon omistajan kuuluu. Sentään yös nukkuu kotona, eikä juokse kylillä.


Valokuvia tietenkin otetaan aina kun muistetaan. "Pomo" suunnittelee menevänsä joillekin kursseille ja jopa perustavansa kuvausharjoituksille oman blogin, jottei tartte tänne minun blogiin kaikkea joutavaa laittaa. Tällaista näkymää parvekkeelta on iltaisin paitsi että yllättäin näyttääkin kuvassa kauniimmalta kuin oikeasti. Yökuvaus käsivaralla -toiminto saa maailman näyttämään tältä. Huomatkaa tuo Mörkö, joka on piiloutunut teiden risteykseen. Sitäkään ei  näy muualla kuin kuvassa. Siinä on ihan jotain muuta silloin, kun katsotaan suoraan.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Se on sitä työelämää taas - ja joulukalenterin odotusta


Eilen oli vielä kotipäivä, mutta tänä aamuna "pomo" lähti töihin pilkkopimeässä. Käytiin toki sitä ennen lenkillä, mutta kuvat on eiliseltä. Kovasti odotettiin lunta, mutta ei näitä oikein kinoksiksi voi sanoa. Uskotaaan kuitenkin, että vielä sitä luntakin tulee kunhan jaksetaan odotella. Nythän on taas luvattu lämpenevää ja vesisateita tälle viikolle. Mitenkähän "pomo" saa asiat sujumaan, kun joutuu tuntikausia lorvailemaan työpaikalla, ei nimittäin ole saanut paljon mitään aikaan vaikka on koko päivät ollut kotona tuolla eläkejaksolla.


Otti se eilen jotain joulukalenterikuvia. Minähän siis avaaan joulukalenterin 1.12. kuten asiaan kuuluukin. Joulukalenterin jokaiseen luukkuun on kätketty jonkun "pomon" kirjahyllyssä olevan kirjan nimi. Esim. lause "Eilen tapasin seitsemän veljestä." tarkoittaa tietenkin kirjaa Aleksis Kiven kirjaa Seitsemän veljestä. Sen sijaan lause "Eilen minulla oli tapaaminen seitsemän veljeksen kanssa." ei viittaa mihinkään, sillä kirjan nimen täytyy esiintyä juuri sellaisena kuin se on kirjan kannessa. Kalenteri avautuu joka päivä ennen kello yhtä yöllä. Se, joka ensimmäisenä ehtii kommentteihin kirjoittaa oikean kirjan nimen, saa pisteen. Jos joku todistettavasti löytää sellaisen kirjan, mitä "pomo" ei ole tarkoittanut, hän saa puoli pistettä. Jouluaattona pisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä kerännyt saa pokkarin. Palkinnon voittaja voi vaikuttaa siihen, mikä pokkari tulee. Koska täällä ei kovin moni vieraile, kannattaa ehdottomasti osallistua. Anonyymien kannattaa jotenkin nimetä itsensä, sillä anonyymejä voi olla useita. Katsotaan sitten ajan koittaessa, miten pitkä vastausaika tulee olemaan.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kerrankin jotain hyvää


Ei, tämä ei ole sitä hyvää, ei edes "pomon" mielestä. Sillä on vain outo traditio ostaa joka marraskuun kolmas torstai ranskanlaista uuden sadon viiniä, jonka se kokemuksesta tietää ylihintaiseksi ja pahanmakuiseksi. Kait sillä on liikaa rahaa, kun pitää moisiin tuhlata. Väittää, että on kiva ajatus, kun kaikkialla ihmiset juovat samaa viiniä samana päivänä. Minusta se on jämähtänyttä.


Tämä sen sijaan on herkkua. Vihdoinkin "pomo" tajusi tuoda minullekin jotain kauppamatkaltaan. Kyllä minä ensin katselin sitä vähän epäillen, että mitä ihmettä tälle on tehtävä.


Mutta kun maistoin, totesin, että tämähän on juuri sitä, mitä olen aina kaivannut. Oli hyvää, mutta teetti kyllä työtä.


"Pomo" ei kuitenkaan antanut minun syödä kaikkea kerralla vaan otti luun minulta pois. Ja arvatkaa mitä. Minä murisin! Olen niin ylpeä itsestäni, kun uskalsin panna kunnolla hanttiin. En minä kuitenkaan purrut, mutta murisin "pomolle". Turha siis väittää, että olisin nössö.


Nyt on hyvä rentoutua senkin takia, että Henu ja Thomas kävivät puristamassa nuo pahuksen perärauhaset tyhjiksi. Minulla tahtoo toinen puoli temppuilla joskus. "Pomo" ei sitä saa yksin hoidetuksi, mutta Thomas on tosi taitava. Helpottaa kummasti elämää, kun pylly pelaa.


Paljon ei ole taivaallista valoa riittänyt, eikä lumisateetkaan ole enemmälti valaisseet, mutta eikös marraskuun kuulukin olla synkkä ja myrskyinen.

torstai 19. marraskuuta 2015

Ei mitään uutta Siilitiellä


Taivaallista valoa lankeaa joskus, mutta aika sateista ja pilvistä on viime aikoina ollut. Luntahan ne lupailee, mutta sitä odotellessa kahlataan vesilätäköissä.


Ellei sitten jouduta metsän peittoon.


Eksyminen on kuulemma sitä metsän peittoon joutumista. 


 Eipä ole ollut pelkoa moisesta, kun on vain peruslenkkejä taas väännetty ihan urakalla. Joskus hiukan pitempää, usein ihan minimiä. "Pomo" kuvittelee tekevänsä jotain hyödyllistä, kun puikkoja kilisyttää kotona. On se kyllä välillä vähän pitkästynyt, mutta ensi viikolla pääsee taas valittamaan, miten kurjaa on olla töissä.


Tuolla taustalla on meidän lähisairaala, jonka kroonikko-osastolle "pomo" suunnitteli vanhana (siis vieläkin vanhempana) joutuvansa. Nyt se pelko on poissa, kun sairaala on päätetty purkaa ja tilalle rakennetaan isoja asuintaloja. Jännä nähdä, miten meidän lenkit tulevat muuttumaan, kunhan kaikki suunnitellut talot on rakennettu.


Kun tänne on tullut kuvia siirretyksi, niin laitetaan vielä pari muistoa siitä, että on aurinkokin vielä olemass, vaikkei paljon näy.


Ja katsauksena tulevasta: Voipi olla, että täällä avautuu joulukalenteri reilun viikon päästä. Ehkä...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Yötoive


Laitetaan vaikka vain Párekin iloksi taas taivaskuva parin päivän takaa. Aamuhan se valkeni näin kauniina. Nyt ei vielä valkene, eikä taida kovin kauniisti paistaa myöhemminkään.


Eilen kyllä aamunäkymä oli kuitenkin tällainen, joten eihän sitä voi varmaksi tietää, miten päivä kehittyy.


Perjantaina aamulenkillä oli mukava sää ja lenkki olikin ihan kiitettävän pitkä.


Päivällä haettiin prinsessat tarhasta ja otettiin sitten heidän kanssaan yhteiskuvia. Kuten näette, olen tässä mukana.


 Ja olen minä täälläkin poseeraamassa. Prinsessat vaihtuivat kovin tiuhaan thtiin, joten vaikea oli tietää, milloin kyseessä oli Elsa ja milloin Ruusunen tai Tähkäpää.


"Pomollehan" ei minun poseeraukseni kelvanneet, joten piti ottaa lähempääkin kontaktia prinsessoihin. Mikäs tässä syleilyssä on ollessa.




Jouduinkin sitten viettämään iltayön yksin, kun "pomo" oli Nightwishin konsertissa. Sillä oli kuulemma tosi mukavaa siellä ja tietenkin oli pakko ottaa surkeita kännykuvia. No, minä nukuin sen ajan, mutta ei sitä tarvitse "pomolle" keroa. Annetaan sen vain ymmärtää, että kyllä minä kärsin kovasti.


Eilenkin prinsessat kävivät, mutta kuvat eivät onnistuneet, joten vältytte nyt niiltä. Tänään "pomon" olisi tarkoitus purkaa ja ommella ja purkaa ja ommella jne...

perjantai 13. marraskuuta 2015

Valokuvien määrä on määrätön


Ja uusia "pomo" napsii koko ajan.


Se on nyt käyttänyt suurimman osan ajastaan vanhojen kuvien pläräämiseen. Se näe kuvittelee, että ihmiset haluaa katsella seinillään sen kuvia ja tekee kalentereita lahjuksiksi. Sitten ei löydy oikeanlaisia kuvia, mutta vääränlaisia on tuhottomasti. Osan se raskii deletoida, mutta silti joka paikka on kuvia pullollaan. Onneksi ei sentään ole saanut päähänsä ostaa mitään videokameraa.


Pääsen minä toki lenkkeilemään kohtuu määrän.


Kotikallioilla saan irtikin olla - ja poseerata. "Pomo" haluaisi taustaksi niitä auringonnousuja, mutta se vaatisi taitavampaaa kamerankäsittelyä, eikä "pomo" oikein viitsi opetella. Kunhan räiskii.


Mutta kun olen aikani poseerannut, pääsen vapaaksi ja sehän kelpaa.


Iltaisinkin kuvataan ja poseerataan, kun asvaltti kiiltää kauniina sateen jälkeen.


Mutta eipä tässä pimeydessä paljon kiiltoa näy. Iltakuvat otetaan kännyllä, kun tuo kamera on ihan liian fiksu näin pimeään.


 On täällä vieraitakin käynyt, jotain "pomon" työkavereita. Sosiaalinen elämä on aika väsyttävää, joten pitää rentoutua välillä. 



Tänään ei aurinko paista. "Pomo" menee leikkimään mummoa ja ehkä minäkin pääsen mukaan. Sen sijaan en kuulemma pääse illalla katsomaan Nightwishiä. "Pomo" menee. Se ei ymmärrä, mikä on mummolle sopivaa ja mikä ei.


Tyytyisi vain noihin auringonnousuihin. Aurinko on viime päivinä noussut kovin näyttävästi, mutta tänä aamuna pysyttelee häveliäästi pilvien takana näyttämättä vilaustakaan. Sopii paremmin marrskuuhun. Näytetään siis vanhoja aamuja edelleen.