"Pomo" lauloi koko iltapäivän, kun ukkonen jyrisi. Minä nukuin tyytyväisenä niin pitkään, kun laulua riitti.
Heti, kun laulu loppui, keskityin taas läähättämään ja uikuttamaan, koska ei ole helppoa olla ääniherkkä koira. Lauantaina oli jotkin "venetsialaiset", joiden takia ilotulituksia oli siellä sun täällä. Minä en tykkää paukuttelujuhlista yhtään. "Pomo" ehkä laulaa jatkossa hyvin paljon ja hyvin usein. Se tekee omia sävellyksiään, kun ei osaa niitä oikeita. Tekee se välillä sanoituksiakin.
Ennen ukkosia käytiin kasvimaalla.
Jättikurpitsat ei toistaiseksi ole mitään jättejä, eikä niitä ole edes kuin kolme. Saa nähdä, miten Ennin ja Ellen Halloweenjuhlien käy.
Kesäkurpitsat sen sijaan kukoisti, siis tämä keltainen versio. Vihreissä on vain pieniä alkuja. "Pomo" teki näistä niin valkosipulista keittoa, että taatusti kaikki vampyyrit pysyvät koko meidän kotikadulta poissa. Milloinkahan "pomo" kuvittelee voivansa syödä sitä keittoa, kun ei ehkä voi töissä niin hirveästi löyhkätä.
Karviaisia löytyi myös vielä jonkin verran "pomon" keitoksiin. Niistä se teki kesäkurpitsan ja muutaman mustaviinimarjan kanssa hilloa, johon laittoi chiliä reippaasti. Maustaminen oli selvästi hallussa eilen.
Minä maistelin rikkaruohoja tuolla viidakossa. Ei ole aikoihin käyty kitkemässä tai muutakaan tekemässä täällä. "Pomo" elättelee toivetta, että saisi ennen talvea jotain järjestystä tähänkin kaaokseen esim. jotain monivuotisia kukkia siististi rykelmiin, eikä pitkin ja poikin. Epäilen projektin toteutumista, mutta eihän sitä koskaan tiedä.