perjantai 30. tammikuuta 2015

Valoa ja iloa


Ihania nuo pellot. On tilaa pyyhältää.


Aamulenkillä oltiin suht myöhään.


Muut ihmiset oli tietenkin töissä, joten sain juosta rauhassa. Ketään ei näkynyt missään.


Ja tietenkin piti piehtaroida, kun kerran tilaisuus oli.


"Pomo" kävi kaupoilla ja sinä aikana pilvet haihtuivat, alkoi aurinko paistaa. Oli siis pakko lähteä taas lenkille.


Pitihän minun ottaa tähänkin lumeen läheisempi kosketus.


Aika nautinnollista.


Menisköhän tuonne päin?


Vai kävisinkö sinun kimppuusi?


No, en käynyt. Ihan kiltisti seurasin "pomoa" rantaan.


Ja tietenkin ihan kiltisti poseerasin.


Tuolla kauempana oli pari muutakin ihmistä, mutta ne ei meitä häirinnyt eikä me niitä.


Oltiin pitkällä lenkillä ja mentiin vielä koirapuistoonkin. Siellä oli tuttuja kavereita ja tuntemattomiakin. Kaunis ja mukava perjantai.

torstai 29. tammikuuta 2015

Nyt lenkkeillään

"Pomo" hankki taas patterit askelmittariin ja rupesi keräämään askeleita. Mittari onkin nykyisin ovela. Laskee vain silloin tällöin, joten lenkit sen kuin pitenevät. Ei haittaa. Koirapuistossakin käytiin, mutta kuvia tuli vain aamusta. Aamuaurinko nousi värikkäästi ja vanhat säännöt piti paikkansa eli päivällä satoi kivan lumikerroksen jään päälle.


Paljon oli jäällä luistelijoita ja kova kiekon pauke. Metsässä oli myös varmaan kokonainen päiväkodillinen lapsia nautiskelemassa talvesta. Nythän oli kiva sääkin.


Ja siellä se aurinko väritti taivaanrantaa. Ja ainahan meidän mäellä sen verran tuulee, että hihna lepattaa tuulessa.

Meidän koirapuistoon oli jostain ilmestynyt haiseva lietelätäkkö. Aika ällöä. En minäkään tykännyt.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kursseillessa oppii

Joutessani maanantaina kokeilin kaikenlaista ja unohdin palauttaa perusjutut.


Minähän tykkään näistä valoisista näkymistä.


Käytiin sopivasti puolen päivän aikaan reilun kymmenen kilometrin lenkillä ja otin kuvia urheiluasetuksilla.


Tuo ylimääräinen valoisuus lumen ja valkoruskean koiran kanssa teki tällaista taiteellisempaa näkemystä reissuun.


Kovalla yritykselläkään en varmaan olisi saanut tällaisia kuvia, jos olisin niitä halunnut.


Pelloilla oli kyllä oikeastikin kaunista, mutta kovin harmaata. Sitä tummaa harmaata minun oli tarkoitus kuvata. Toisaalta, päivä on kyllä ollut fiilikseltään valoisa, joten tämä on tunnelmakuva eikä reaalimaailmaa.


Hyvin tuo automaattinen sarjakuvaus toimii. Joskus pitää kokeilla sitä käsisäätöistäkin.


 Mutta Mûmakhan ei taiteellisuudesta välitä. Pääasia, että saa juosta vapaana.


Mutta minä olen sen verran tylsä, että palautin perusasetukset kameraan ja varmaan muistankin vähän aikaa ne pitää.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Puskissa


Kohtuullinen lenkkipäivä oli tänään. Olisko "pomo" taas ryhdistäytymässä. Toivottavasti, koska minä kyllä tykkäisin näillä säillä vaellella aika paljon. Lumi on kivan kosteaa, varpaita ei palele ja mustikanvarvut vihertävät, siis hieno ulkoilusää.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Puistokemiaa

Aamulenkillä tavattiin Muusa, joka naisten tapaan innostui uudesta ja komeasta eli Jawasta. Mutta minä kestin sen kuin mies.


Lenkin jälkeen ensin syötiin ja sitten vain otettiin rennosti.


Tai olis rentouduttu, jos olisi saatu olla rauhassa. Häivy pois sen kameran kanssa ja heti!


Päivällä mentiin koirapuistoon, jotta "pomo" voi ottaa kuvia ilman hihnoja. Mehän mentiin kavereita tapaamaan ja viestejä lukemaan, eikä filmaamaan. "Pomo" jaksoi kyllä valittaa, että kuvissa on vain pyllynreikiä.


Höh! Pakkokos sitä on kuvata takaapäin.


Oli siellä muitakin koiria, kun mentiin ja lisää tuli, kun ne ekat lähti, mutta "pomo" on oppinut, että suurin osa ei tykkää kuvaajista.


Meiltähän ei kysytä mitään.


Jawa tutki koko puiston hyvin tarkkaan,


mutta onhan minunkin edellisestä käynnistä sen verran aikaa, että uudet lumet ja uudet jäljet olivat puiston peittäneet.


Jawa vahti syrjäsilmällä "pomoa". Varmaan vähän ihmetteli jatkuvaa kuvattavana olemista. Ei taida olla tottunut.


Minä en enää paljon jaksa välittää.


Kotona saatiin vähän aktivointia. Jawa tyhjensi melkein koko pallon ja senkin jälkeen, kun oli sen hylännyt, yritti estää minua saamasta sitä.


Katseli "pomoa" anovasti, että hänelle kaikki.


"En minä kerjää, enhän minä edes katso sinnepäin."

lauantai 24. tammikuuta 2015

Sosiaalista välillä


Eipä ole aikoihin kirjoiteltu. "Pomo" on saamaton ja lisäksi sitä mieltä, ettei näitä kukaan kuitenkaan lue, joten menee aikaa hukkaan. On kuulemma kiire. Mitäs juoksee kaikenmaailman tapahtumissa.Minulla on kyllä ollut ihan rentoja kotipäiviäkin. 


Esimerkiksi silloin, kun "pomo" kävi Henun kanssa katsomassa Eppua, eikä minua otettu mukaan.


Syynä oli tällainen nuorimies, Epun pentu. Lienee sama tyyppi syynä Epun vähän lasittuneeseen katseeseenkin.


Ei se kuulemma paljon liikuskellut.


Enimmäkseen oli vain makaillut


On se kuulemma joskus leikkinytkin. "Pomo" on nähnyt jotain videonpätkää. Minulle ihan sama, kun en nähnyt nukkuvaakaan.


Marttaa pääsin sentään moikkaamaan.


Martta on samaa maata kuin Jawa eli porokoira. Eikös vain ole komea häntä Martalla.


Mutta kovin herkkä se on tuosta hännästänsä. Ei paljon anna sitä tutkailla.


Kerroin muutamia koirajuoruja ja johan Martan silmät suurenivat hämmästyksestä. Oli kyllä kiva nähdä Marttaa pitkästä aikaa.


Tyttöjäkin on kiva nähdä.


Tällekin välille on osunut lastenhoitovuoro.


Tänäänkin olimme tyttöjen kanssa,


mutta nyt myös Jawa oli mukana.


Tytöt tekivät taas lumitöitä, ei lapioilla vaan harjoilla.


Minä en jäänyt toimettomana katsomaan


vaan ryhdyin toimeen.


Osaan minäkin lakaista.


Kun homma oli hoidettu, poistuin paikalta.


Jawa huomasi, että aion lähteä ja syöksyi ajamaan minua takaa.


Aika nopealiikkeinen se on noin isoksi koiraksi.


Pakko oli ottaa pari kunnon loikkaa, jotta pääsin pakoon.
 

Sitten kokeiltiin estejuoksua yhdessä


Jawa otti melkoisen etumatkan


eli sillä on hyppyvoimaakin eikä vain nopeutta.


Mutta kisa loppui, kun Jawa näki jotain


mitä piti tutkia paremmin.


Olikohan se naapurin kissa?


Sehän oli jo kerran tulossa tänne.


Kissa ei kuitenkaan tullut toista kertaa ja mekin palattiin kotiin.


Jawa jäi meille yöksi, mutta nyt me vain rentoudutaan.