lauantai 30. elokuuta 2014

Rankka viikonloppu


Nyt on pakko vähän rentoutua, kun olen pari päivää raatanut täysillä.


Tässä olen työn touhussa hoitamassa lapsia. Tätä se on ollut koko ajan.


Heti, jos hetkeksi hellitin, syyttävä sormi osoitti minua.


Jotain pientä lepotaukoa oli kuitenkin hetkellisesti.


Taivaanrannassa kuitenkin sarastaa. "Pomo" on luvannut pitentää lenkkejä. Terveydenhoitaja oli suositellut kävelyä.

perjantai 29. elokuuta 2014

BOOOORING!

Huomaattekos, puhun kielillä. "Pomo" joskus aikoinaan luki minulle vieraskielisiä ääneen. Se oli aika kivaa. Nykyisin ei lue. Se on vain töissä, töissä, töissä ... ja uimahallilla.


 Mitäs minä sitten teen?


Minä seurustelen pehmolelujen kanssa. Ne vain ei ole kovin aktiivisia. Enimmäkseen nukutaan päivät. Yöt nukun sitten "pomon" vieressä. 


Nyt "pomo" selittää, että kyllähän me käydään lenkeillä. Onhan tässä kuviakin todisteeksi, että olet ulkona ollut.


 Katsokaapas näitä kuvia. Jokainen varmaan ymmärtää, että eipä kovin kauas mennä, kun pelkästään kotimäeltä on kuvia.


Tässäkin kuvassa se on kotitalo, jonka kuvajainen vedestä näkyy. Siis kotitalo! Jos minä pääsen talon nurkalle tarpeilleini, niin onko se ulkoilua? Kysyn vain.


Ahaa, peltokuvia! Nyt te ajattelette, että onhan ne käyneet etempänäkin. On, on, mutta en minä. Nämä ovat "pomon" työpaikan nurkalta. Näköjään sillä on siellä aikaa kuvailla ja laiskotella, mutta ei ole aikaa mennä lenkille minun kanssa.


Nuo hanhet saa "pomon" aina haltioitumaan syksyisin. Sen mielestä on tooosi ihanaa, kun ne kerääntyy muuttomatkaa varten parviin ja kaakattaa pelloilla ja taivaalla.


Niitä sitten iltaisin saan parvekkeelta ihailla.


Räpistelevät auringonlaskun aikaan parvekkeen ohi. Kovaa meteliä pitävät itsestään. Luulevat varmaan olevansa jotain erityistä. Mikä oikeus niillä on lennellä mielin määrin ympäriinsä. Kyllä tässä muutkin haluaa liikkua. Minä voin sanoa, että ellei minun elämääni tule muutos, teen valituksen eläinsuojelulautakuntaan. Kait sellainenkin kunta on olemassa.

Hyvänen aika, mitä uhoa.

torstai 28. elokuuta 2014

Eilen satoi


Olikohan se jokin uutinen, että eilen satoi? Reippaita kuuroja ja kirkasta auringonpaistetta eli säätyyppi oli jälleen kerran oikeassa. En ole nyt päässyt noita säätiedotuksia katsomaan, kun "pomo" ei ole pitänyt telkkaa oikealla kanavalla. Illalla se kävi hammaslääkärissä, jossa todettiin, ettei löydy reikiä. Ilmeisesti "pomolla" muuten vain vihloo päässä. Olisko korvien välissä jotain vikaa?


Kaunista tuo uusi musta asvaltti märkänä ja kauniita värejä rinteessä. Taivaallakin on hienoja pilviä, mutta ei ne tässä näy.


Niinpä sitten kiivettiin kalliolle, josko sieltä saisi taivaankin värit kuviin. "Pomo" ihan näpsästi kiipesi ylös, mutta totesi sitten, ettei pääsekään samaa tietä alas. Sillä on nuo merrellit taas käytössä ja niiden pohja kävisi luistimista märällä kalliopinnalla. Minä seurasin mielenkiinnolla, miten käy.


Piti sitten kiertää siellä märässä heinikossa pitempäänkin. "pomon" kamera sai tietenkin vähän vesipisarakosketusta eli eiköhän tuokin kohta ole jotenkin viallinen. Ei tuo "pomo" osaa varoa kameroitaan. On muka aina oltava taskussa, jos tulee joku "tilanne".  Välillä kyllä koko meidän elämä on tilannetta.


"Pomolla" on tuolla toisaalla sellainen lätäkkökamu, jonka kanssa ne kilvan kuvaa pikkulätäköitä. Niitä on nyt taas riittänyt, joten minäkin sain oman lätäkkökuvan ...useitakin, mutta ei niitä kaikkia nyt tänne laiteta.


Menen tästä taas eteenpäin. Eiköhän noista säistä riitä puhetta tällekin päivälle. Märkää maata ainakin riittää. "Pomo" menee töihin ja minä odottelen kotona. Pääsen varmaan taas keskellä päivää ulos, kun tuolla "pomolla" on joku uimisinto päällä. Yrittää peräti kolmesti viikossa käydä uimassa sen puolitoistakilometriään. Luulee mahansa pienenevän. Sanokaa minun sanoneen, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Mutta antaa mummon yrittää.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Mustat pilvet hälvenee?


Säähenkilö lupasi, että selkenevää olisi luvassa. Minua nyt tuo sade haittaa, mutta edelleen toistan, että ukkoset pois, kiitos. No, joo, myönnetään, että sellaiset rankat sadekuurotkin aiheuttavat sydämen tykytystä, kun pisarat pamahtelevat ikkunoihin ja katto kolisee.  Vaikka on se katon kolina vähän hiljennyt, kun meillä oli se pitkällinen remontti.


Eilen illalla kyllä vielä ukkosti. "Pomo" sitten puhella höpötti ääneen kaikenlaista, kun huomasi, että puhelu estää minua kyttäämästä niin tarkasti jokaista kolahdusta. Estihän se joo. Olin häpeästä mykkänä, kun ajattelin naapureita. Mahtaa ne kummastella, kun joku yksikseen höpöttää pitkän illan. "Pomo" puhui niin pitkään, että ääni alkoi pettää. Luulisi, että opettaessaan on harjaantunut yksinpuhumiseen. Väitti kyllä, että opetettaessa on aina niitä väliaikoja.


Tänään näyttää ehkä vähän valoisammalta... tai sitten ei. Riippuu vähän, mille ilmansuunnalle katsoo. Toisella puolen paistaa aurinko, toisella puolen on synkän mustia pilviä.


Minulla on ollut näitä mahatauteja, hetkellisiä. Lätäkkölääkitystä olen kokeillut ja tänä aamuna sain matolääkkeen. "Pomo" kyllä on ruvennut epäilemään, että syynä on nuo ukkoset eli stressi. Me lunnithan ollaan tunnetusti aika stressiherkkiä tyyppejä yleensäkin, joten ei ihme, jos päivästä toiseen kauhusta vapiseminen saa mahan sekaisin. Nyt on kyllä taas kaikki kunnossa. Saa nähdä, miten päivä menee, kun "pomo" on töissä. Mutta ei hätää. Jos se matolääke saa mahan sekaisin, käyn vessassa keittiön matolla kuten yleensäkin, jos en ulos pääse. "Pomo" sitten pesee maton seuraavaa kertaa varten.


Eilen "pomo" touhusi koko illan tällaisten laatikoiden kanssa sen höpöttämisen ohella. Nämä oli ensin ihan täysiä, mutta "pomo" täytti pieniä purkkeja ja kuljetti niitä pakastimeen. Minä kovasti ihmettelin, että mitä tämä on.


Ei minusta nämä punaiset kovin mielenkiintoisia ole. Haisee ne vähän, mutta ei kyllä tee mieli syödä. "Pomo" söi koko ajan. Meniköhän enemmän niihin purkkeihin kuin mahaan. Tosin aika paljon näitä oli, joten ei se kaikkia olisi jaksanut syödä.


Täytyy käydä katsomassa toiselta puolen, jos vaikka nuo mustat olisi jotain parempaa.


Oho, huomasko se? "Ei, ei, en minä ole noihin koskenut. En missään nimessä. En koskisi sormen päälläkään. Katso, ihan puhtaat tassut. Sinulla on likaiset ja tahmeat kädet, kun noita setvit. Minä vain satuin tästä ohi kulkemaan. En ole kiinnostunut."

Rasittavaa tuollainen kyttäys. Menin nukkumaan omaan talooni.

tiistai 26. elokuuta 2014

Hevosia ja sosiaalista elämää

Olen niin ahkeraan tapaillut ystäviä, etten ole ehtinyt päivitellä mitään. Sunnuntaina Henu kisasi lempiponillaan


Minä olen Wäinö, 800 kiloa lihasta ei läskiä. Minulla riittää kauneutta, sisäistä ja ulkoista etenkin näin kisakampauksessa, kun sekä häntä että harja on palmikoitu.


 Kevyttä lämmittelyä ennen tosi koitosta. Ilma oli kaunis, mutta edeltävien päivien sateet olivat jättäneet kentälle niin paljon vesilätäköitä, että kisat käytiin maneesissa ja lämmittely kentällä melkoisessa tungoksessa.


Kisasuorituksen jälkeen vettä, vettä, vettä. Janohan siinä tulee, kun joutuu vetämään täydellisen kymmenen metrin voltin vastalaukassa kaiken muun lisäksi.


Haluatko katsoa hampaatkin. Minulla on hyvät hampaat, sillä olen vielä ihan nuorukainen.


Letit on purettu, turkki huollettu, kaurat syöty ja namit saatu, joten heippa seuraavaan kertaan.

lauantai 23. elokuuta 2014

Epävakaista, sanoi säätieteilijä


Niitä mustia pilviä kerääntyy taivaalle päivittäin, enimmäkseen iltapuolella


ja sen verran jyrisee ja salamoikin, että minun on varpaillaan koko ajan. Onneksi noita varpaita on.


Välillä kirkastuu ja puotapilvet vaeltavat taivaanrannassa. Silloin sitä voi erehtyä kuvittelemaan, että elämä on ihanaa.


Ainakin nuo värit ovat "pomon" mielestä hienoja.


Eikös iltaruskon pitäisi tietää kaunista päivää.


Sen verran tuo eilinen iltarusko piti lupauksiaan, että aamu oli kaunis. Lähdettiin hyvissä ajoin vähän pitemmälle lenkille. Urheilukentällä oli eilen lähikoulun uusien oppilaiden kastajaiset. Sieltähän oli jäänyt mielenkiintoista jälkeä. Löysin syötävääkin, mutta enhän minä niitä saanut syödä vaan "pomo" kiskoi minut pois. Minulla oli taas eilen ripulia, joten olen tehovalvonnassa.


No, mennään nyt, jos kerran on tarkoitus tehdä pitempääkin lenkkiä. Ei pitäisi aina jumittua noihin kuvien ottamisiin. Ei niitä hyviä kuvia kuitenkaan synny. Mennään nyt.


Mentiinhän me sitten. Ihan hyvä lenkki tehtiinkin. Sain vapaanakin taas juosta, kun aikaisin aamulla ei ketään muuta ollut liikkeellä. 


Tässä ei tarvitse olla varpaillaan.


On se ihana viilettää pitkää tietä ja tutkia välillä tien varren tuoksuja.


Loppupäivä olikin sitten aika tylsää kotona oleilua. Lenkitkin meni välillä ihan puihin, kun tuli ukkosjyrinät pelottelemaan. Onneksi tuossa riisin seassa on taas sitä herkkupurkkiruokaa, jota mahataudissa saa. Nyt vain odottelen iltalenkkiä.

torstai 21. elokuuta 2014

Mûmakin torstai


Aamu oli mukava, kosteaa, mutta ei sadetta ja ennenkaikkea ei niitä ukkosia. Eikä päivässäkään ollut valittamista. Mukavasti nukuin sen aikaa, kun "pomo" oli töissä. Ja senkin jälkeen, kun olin saanut vieraat kunnialla haukutuksi sisälle.


Saatettiin sitten vieraat metrolle ja haettiin kasvimaalta muutama kesäkurpitsa. "Pomo" taas kerran totesi olevansa huonossa kunnossa ja että pitäis tehdä jotain. Tekis enemmän ja puhuis vähemmän. Minä kyllästyin kuuntelemaan ja näytin tekemisen mallia.


Pienen ongelman muodosti se, että tiellä oli ainakin kolme ylimääräistä halkoa. Minun piti vain päättää valita niistä se sopivin. Loin vielä katseen ympärille, ettei vakoojat näe.


Sinne hävisi, hyvin kaivettuun ja peitettyyn kuoppaan. Valmista tuli. Minä siirryin kotiin nukkumaan.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kuka pelkää mustaa taivasta?


No, ainakin yksi lunnipoika, joka joutuu yksin kestämään päivän ukkoset ja myrskyt. 
 
 
"Pomo" on näköjään taas aloittanut ne vakituiset poissaolot, joita se töiksi kutsuu. Lähtee vain hilpeänä... no joo, ehkä vähemmän hilpeänä, mutta lähtee joka tapauksessa aamulla tiehensä. Sanoo "hei, hei, ole kiltisti, minä menen tienaamaan koiranruokaa".  Ruoan laadusta päätellen ei ole kovinkummoiset tienestit. Sitä yhtä ja samaa nappulaa enimmäkseen aina. Nyt on ollut sen mahataudin jäljiltä jotain purkkiherkkua, jota saan ripauksen perusruoan kanssa. Pitäiskö  hoitaa tässä pikapikaa uusi mahatauti? 
 

Kovin hääppöisiä ei lenkitkään ole olleet. Samoilla tutuilla poluilla aina kuljeskellaan.


Taustalla on leikkikenttäläisten kasvimaa. Sekin kärsi melkoisesti kuivuudesta, mutta on siellä näköjään jotain kasvanut.


 Skeittipaikalla on yleensä melkoinen kuhina, mutta tänään se olikin yllättäin täysin autio.
 

"Aamun rusko illan pasko" sanoo vanha suomalainen sananlasku. Kaunis se aamurusko kuitenkin oli.


Ja illalla satoi, salamoi ja jyrisi kunnolla. Minua pelotti, mutta sainko minä sympatiaa, kysyn vain. No, en saanut, en tietenkään.


"Pomo" ohjasi minut vessaan ja pani oven kiinni. No, olihan siellä vähän turvallisempaa.


 Sateenkaaren päästä löytää kuulemma aarteen. Missähän minun aarteeni on. Elämäni on vain täynnä velvollisuuksia. Jouduin taas vahtimaan Jawan kotia ja perhettä sinä aikana, kun "pomo" huiteli ties missä. Kyllä se aina lupailee, että mennään johonkin kivaan paikkaan. Mutta kun aika tulee, niin eipä jaksa tai kykenen tai on jotain muuta. Mutta minähän olen kiltti poika, enkä valita. Kärsin vain ääneti kaiken.  Enkä minä edes haluaisi olla mikään harrastava, matkusteleva koira. En minä jaksaisi kaikkea sellaista. Parempi vain maata kotona vaikka sitten vessan lattiallakin.


"Pomo" sanoi, että tähän minun tilanteeseen sopii taas joku sananlasku "Happamia sanoi lunnipoika pihlajanmarjoista". En ymmärrä. En ole koskaan edes maistanut moisia marjoja, joten miten voisin tietää niiden olevan happamia. 

ps. Ei taideta ikinä päästä iltalenkille, kun noita kuuroja tulee jatkuvalla syötällä. Jos tulisi pieni tauko, käytäis pikapisulla. Jyrinän ja jyskeen aikana ei kannata lähteä, kun en minä kykene hoitamaan juttuja, Pelkään ja vapisen vain. Mustat pilvet ovat ihan pyllystä!