torstai 22. syyskuuta 2016

Näin kulutan aikaa


alla tämän taivaan. 


Meillähän nukutaan yleensä tosi pitkään nykyisin, kun "pomo" on päässyt työaikatauluista. Joskus se lukee öisin, mutta harvoin on aamuvirkku. Eilen kuitenkin oltiin lenkillä jo auringonnousun aikaan. 


Kovin pitkään ei tietenkään siihen aikaan lenkkeilty vaan kotiin piti päästä. Normipäivinä lenkkeillään reilu tunti ja vauhdikkaasti, mutta nyt oli sellainen kamerereissu


ja minun piti poseerata.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Syystohinaa


Onpahan taas ollut kauniita päiviä ja hienoja auringonlaskuja. Meillä päivät kuluvat ilman mitään ponnisteluja. Lähes joka aamu hölkätään enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti sellainen vajaan seitsemän kilometrin lenkki. "Pomo" nukkuu yleensä puoli kahdeksaan. Lenkille lähtö vie aikansa ja kun aamukahvin vuoro on vasta lenkin jälkeen, onkin jo iltapäivä, kun "pomo" rupeaa miettimään, mitä tekisi. Se on myös koukussa muutamaan telkkariohjelmaan, joten vapaata aikaa ei paljon jää.


Omituinen sosiaalisuuden kausikin "pomolla" on. Sen seurauksena uusi seinänaapuri kävi kyläilemässä ärhäkän vanhan neidin kanssa. Meidän piti poseerata yhdessä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Lulu on aika arvaamaton nainen. Välillä on niin ystävällinat  ettei ole tosikaan. Enimmäkseen on kuitenkin hampaat ojossa tulemassa päälle. Tosin sjei sillä paljon hampaita ole jäljellä, mutta herrasmiehenä ymmärrän väistyä.


Aamulenkeillähän meillä ei ole kameraa mukana, eikä paljon muulloinkaan. "Pomolla" ei ole nyt oikein pientä taskukameraa, eikä se tunnu tottuvan kännykällä kuvaamiseen. Isoa kameraa se joskus kantelee mukana, mutta harvoin silti kaivaa sitä esiin. Eilen sitten käytiin oikein kuvausretkellä.


Noita pehmolelujaan se asetteli kaikkialle. Minä ehdin sinä aikana löytää monta herkkua ja syödäkin muutaman ennenkuin "pomo" syöksyi kaivamaan niitä ulos minun suusta.


Kyllä nämä päivälenkitkin on mukavia.

torstai 15. syyskuuta 2016

Terassikierros


Eilinen alkoi ihan normaalisti eli aamulenkillä.


Poikkeavaa oli kyllä se, että "pomolla" oli kamera mukana


ja sen takia  normaali hikilenkki vaihtui paljon leppoisampaan kävelyyn. Kotiinkin tultiin ihan normaalisti aamukahville. Minulla oli mahatautia tässä viikonloppuna, mutta nyt se on ohi. Ei siis sekään tehnyt eilisestä erikoista. Mutta kun lähdettiin kaupungille kaikki muuttui.


Tavattiin Párek monen vuoden jälkeen. Ja mikä vielä oudompaa mentiin johonkin, mitä kutsutaan terassiksi. Siellä tarjoiltiin lähinnä juomia. Vesi oli kyllä ihan tarpeen kaiken matkustelun jälkeen.


"Pomo" ja Párekin Palvelijatar nauttivat jotain värikkäämpää.


Onneksi kuvien ottaminen vaati poseerausta


eli herkkupalojakin tippui. Kyllä Párek myös sai oman osuutensa, etenkin kun näitä jaeltiin Párekin synttäripussista


Tuolta takana näkyvältä terassilta, Löyly nimisestä, alkoi kierros, joka kesti tunnin jos toisenkin.


Välillä kiipeiltiin kaikenlaisilla korokkeilla kuvattavana,


välillä piti leikkiä taideteosta.


Välillä oli panta kaulassa,


välillä piti uskoa ihan vain komentoja.


Minähän tietenkin tykkäsin, kun sain vähän nauttia vapauden tunteesta.


Kyllä minä silti muistin, että on meillä kaverikin mukana,


Párek on sen verran itsenäinen luonne, ettei sitä voi päästää vapaaksi,


joten minäkin sain narun kaulaani ihan sympatian osoituksena. Häikäisevän kirkas oli auringonpaiste.


Ei uskoisi, että syyskuu on puolivälissä.


Kova poika kävelemään on tuo Párek vaikka jalat on lyhyet,


sillä ei tämä kierros jäänyt yhteen eikä kahteen terassiin vaikka "pomon" kuvausinto väheni kummasti lasillisten myötä. Ihan mukavia matkoja käveltiin juomapaikasta toiseen. Hyvä kohtelu oli koirille, aina tarjoiltiin vettä ja rapsutuksia.


"Pomo" ja Palvelijatar löysivät myös yhteisen ihastuksen kohteen ja haaveen, purjeveneet. Oli kiva päivä. Kiitos Párek ja Palvelijatar.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Rankka viikonloppu?


Ainakin uni maistui eilen. 
Mutta aloitetaan lauantaiaamusta.


Aamulenkillä nenä kastui,


kun ihan pikkuisen ruohoa haistelin.


Kaunista oli auringon noustessa.


Puolenpäivän maissa lähdettiin autoilemaan Kopparnäsiin. Aulikki, Eppu ja Heppu olivat kutsuneet meidät retkelle.


Heppu, jonka oikea nimi on Hessu, oli kovin kiinnostunut minusta. 


Mutta sittenhän sinne tuli näitä käppänöitä ihan kunnon lauma. Kovaäänistä porukkaa olivat. Jokaisella oli sanottavaa.


Laumana sitten vaellettiin sellainen nelisen kilometrin lenkki. Minä pidin kyllä tiukasti "pomoa" silmällä, mutta silti se onnistui katoamaan. Olin jo melkein paniikissa, kunnes muut ihmiset onnistuivat huhuilemaan "pomolle", että minä etsin sitä. Loppumatkan olinkin tosi tarkkana.


Oltiin yötä Aulikin mökillä. Siellä on kiva pieni piha, jossa voi leikkiä. Eppu tykkää hakea kaikenlaisia juttuja, jos vain joku jaksaa heitellä.


Pitihän minunkin siihen vähän osallistua.




Homma hoitui hyvin kunnes Hessu sotkeutui asiaan.


Ei se Hessu kuitenkaan tuota lättyä halunnut.


Ilmeisesti se halusi vain leikkiä minun kanssa.


Joten taas mentiin


kunnes Eppu vuorostaan tuli myös mukaan.


Lenkit tehtiin keskellä maalaismaisemaa kulkevalla tiellä.


Siellä on niin vähän liikennettä, että voidaan olla irti. 



Kiitos mukavasta viikonlopusta. Nyt voidaan taas jatkaa siivoamista kotona.