maanantai 30. toukokuuta 2016

Kaikki järjestyy aikanaan


Varmaan tämä kasvimaakin joskus järjestyy. Käytiin viikonloppuna vilkaisemassa. Heinää on näköjään "pomo" ruvennut viljelemään, varmaan ihan vain minua varten. Jotain se mutisi kitkemisestä. Epäili kait, etten minä pysty tätä kaikkea syömään ennen syksyä. Ei se nyt kuitenkaan vielä mihinkään hommiin ryhtynyt. Oli sitä mieltä, että kun on pari penkkiä perunaa joskus kuukausi sitten laittanut, niin palsta on viljelyksessä, eikä sitä voida häneltä ottaa pois. Jostain syystä se haluaa pitää tämän vaikkei ole vuosiin kauheasti viitsinyt mitään tehdä. Väittää, ettei ole aikaa, hah!


Käytiin kyläilemässäkin viikonloppuna. Oli mukavaa vaikkei minulle makkaraa annettukaan. Muut söivät. Oli kuulemma grillikestit. Päivä oli valittu niin, että ulkona syöminen ei onnistunut, kun oli kylmä. Minä kyllä söin vasta sitten kotona. Mutta Jawakin oli paikalla. "Pomolla" vain ei ollut kamera koskaan valmiina silloin, kun me oltiin kuvauksellisia.


Se "pmon" työmokakin järjestyi, eikä se taida olla kuolettavasti sairaskaan, joten eiköhän tämä tästä vielä, etenkin, kun "pomo" on tähän palaan töissä enää tämän viikon. Elättelen suuria toiveita, että sitten elämä järjestyy. 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Alla pihlajapuun


Minä tässä vain heinää syön ja saan syödäkin ihan kyllikseni, sillä "pomo" on innoissaan, kun pihlajat taas kukkii.


Se ottaa koko ajan kuvia niistä kukista,


edestä


ja sivulta.


Minä viihdyn hyvin nämä kuvaussessiot. Eikä haittaa vaikka haluan välillä vaihtaa paikkaa. Meillä noita pihlajia on joka paikassa. Kun seuraavan kerran löydän hyvän paikan, kyllä "pomo" taas viihtyy kameransa kanssa. Muuten se ei viihdy kovin hyvin. Se on mokaillut töissään ja kärsii sitten unettomia öitä. Luulisi ihmisen jo tuohon ikään tottuneen mokailuun niin, ettei paljon viitsi eväänsä heilauttaa. Mutta ei, sitä pitää kuvitella hallitsevansa asiat niin, ettei mokaile.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Hengissä ollaan


Oli tässä bileetkin taas, kun tuli täyteen sitsemän vuotta yhteiseloa "pomon" kanssa. Vähän katselin, että köyhää on elämä. Kakku näytti ihan normaalita, mutta lahjaksi seitsemän vessapaperirullaa! Näinköhän "pomo" rupeaa valmistautumaan eläkkeelle jääntiin.


Puhalsin ensin tietenkin kynttilät


ja sitten vasta kakun kimppuun. Hyvä oli kakku - ja oli nuo vessapaperirullatkin ihan ok. Niissä oli namuja sisällä eli sellaista tekoaktivointia.


"Pomo" on edelleen töissä, mutta ei tällä hetkellä taida potea mitään suurempia tauteja, kun on lenkkeilty ihan kiitettävästi.


Lenkeillä kyllä koko ajan kuuluu irti-komentoja. En ymmärrä, miksen saa suorittaa koemaistelua kaikelle, mitä maahan on jäänyt.


Vanhaksi ihmiseksi "pomolla" on aika tarkka näkö. Vaikka kuinka yrittäisin päästä piiloon, se huomaa, jos mutustelen jotain.


On ollut kauniita päiviä ja kovin on kesäisen vehreää kaikkialla eli kameraakin on pidetty mukana. Pari kertaa on käyty mummoilemassakin, mutta siellä "pomo" ei ole jaksanut kuvata. Se nimittäin selaa kuvavarastojansa ja on sitä mieltä, että kuvia alkaisi olla jo tarpeeksi yhden ihmisen osalle. Veikkaan, että kunhan se pääsee taas kuvaprojektiensa loppuun, se rupeaa kuvailemaan uudestaan.

torstai 12. toukokuuta 2016

Kotikunnailla


 Kaikenalaiset puut ja pensaat ovat puhjenneet kukkaan. Ei tarvitse mennä kotipihaa kauemmas, kun löytyy kuvattavaa. Ja nykyisinhän minä pääsen irti aina kuvaustilanteissa, jotta "pomo" saa itsellensä tyylikkäitä seinäkalentereita.


Koivuissakin on jo isot lehdet ja vaahteroissa, mikä "pomoa" harmittaa. Se näes tykkää vaahterankukista, mutta nyt ne hukkuvat sinne lehtimassaan. Jonain keväinä vaahtera kukkii kunnolla ensin ja sitten vasta lehdet tulevat. Ne on niitä viileämpiä keväitä.


 Mutta onhan se tuollainen keväänlehtivihreys aika kaunista.


Auringonlaskukin piti taas kuvata, kun pilvien kanssa se on näyttävämpää kuin ihan pilvettömällä taivaalla.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kunnon kohotusta?


Taas on lenkkeilty vähän enemmän, kun "pomo" taas yrittää kuntoansa nostaa. Kauheasti se puuskuttaa ja yskii ja rykii ja köhisee etenkin mäkikohdissa, joten ehkä jonkinlainen kunnonkohotus olisi tarpeen. Arvatkaas, mitä kukkia tässä kuvassa on.

 
Nehän on ketunleipiä eli käenkaaleja. "Pomo" ihastui ikihyviksi, kun nämäkin jo kukkivat. 

  
Minä en noista kukista niin piittaa. Sen sijaan olisin halunnut tuonne kivaan koloon jyrkänteen alle tunkea, mutta "pomohan" ei jaksanut tätä pientä syrjähyppyä tehdä, eikä fleksi ollut tarpeeksi pitkä, joten palasin kiltisti tielle.


Tällaiset tasamaat ja aukeat metsiköt sopivat "pomollekin" etenkin, kun on tuota "niin kaunista keväänvihreää puissa", kuten lausunto kuului. Puista en tiedä, mutta maassa oli kaikkea kivaa, leipääkin olisi ollut, mutta siitähän seurasi taas hirveä huuto ja karjunta, että  "IRTI!!!" 


Ihan sama minulle. hajutkin riittää. Ja nämä kukat ovat valkovuokkoja, jotka ovat nyt valtakasveja näissä meidän metsissä.

Eilen tuli sellainen suru-uutinen, että Ilkka Hanski, "pomon" entinen ope ja esimies ja työkaveri on kuollut, hieno ihminen ja kuuluisa ekologi, jolla oli tietoa ja joka ei pelännyt käyttää tietämystään ja sanoa mielipiteitään asioista.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Viikonloppu ja alku


Vielä näkyy auringonlasku, mutta talon nurkka lähestyy huimaa vauhtia.Värit on niin räikeät, että silmiin käy. Mutta "pomosta" se on hienoa.


Viikonloppun vietin hyvässä seurassa. Aamut oli vähän unisia


mutta päivemmällä elämä alkoi kummasti maistua.


Ulkoiltiinkin.


Pihallahan minä sain olla tietenkin vapaana, mutta käytiin myös vesitornitaidetta ihailemassa. Oli mukavaa olla lasten seurassa, mutta ihan mieluusti palasin kotiinkin. Tärkeintä on, ettei minua jätetä johonkin vieraaseen paikkaan. Olen tosi tarkka havaitsemaan, jos "pomo" pakkailee tavaroita pitempää reissua varten. Silloin seuraan sitä koko ajan joka paikkaan, ettei vahingossa unohda minua. 


Kotonakin pääsen taas lenkeille, kun "pomon" omituiset vaivat ovat hellittäneet, eikä se vielä ole ehtinyt kehittää mitään uutta. Kyllä se köhii ja niistää koko ajan. Yrittää selvästi yskiä keuhkonsa pihalle, mutta ei tunnu onnistuvan. Ihan sama, pääasia, että lenkit taas sujuu.

  
Säitähän on riittänyt. Etenkin illat ovat hienoja. "Pomo" tykkää, kun on lämmin, aurinko ei paahda liikaa ja ennenkaikkea ei ole itikoita. "Pomo" on aika herkkä noille verenimijöille, joten alkukesä on sen lempikesä.


Minä tykkään etenkin siitä, että heinä on syöntikelpoista ja tytöt levittää huumaavia tuoksuja kaikkialle. Tuollakin joku typy vilkuilee minua.


Voisko sitä jo sanoa, että on kesä. Kirsikankukkajuhla on ensi viikonloppuna, mutta kirsikat ottivat varaslähdön. Ja eikös ne ole lupailleet rankkasateitakin, joten ei tarvitse tänä vuonna mennä tungokseen ihailemaan kirsikankukkia.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Kesä on tullut


On välillä vähän lenkkeiltykin, kun "pomon" varvas on palautunut entiseen kuosiin, joka ei kyllä ole mikään huippu, mutta kuitenkin kävelyä kestävä.


Tosin eipä se lenkkeilyilo kauan kestänyt, kun "pomo" keksi jonkun uuden vian, joka piti sen lähinnä sisätiloissa.


Kestän minä nippanappa tuon paikallaan olonkin, jos ei muuta ole tarjolla.


Ja ainahan on tuo parveke-elämä tarjolla kaikkine jännine lintuineen ja muine tapahtumineen.

  
Sen verran "pomoa" jaksaa valokuvaaminen kiinnostaa, että pääsen edes parvekkeelle.


Nythän on tietenkin taas päivitettävä tuo laskevan auringon reitti, kun keskikesä lähestyy.


"Pomo" on vähän edistänyt nukkekotiansa Ellen vaatimuksesta. Eihän se vielä olekaan tuossa tyhjänä seissyt kuin lähes neljätoista vuotta. Että voi ollakin asiallista pikkuhiljaa ottaa sitä käyttöön.


Viime viikonloppuna "pomo" piti ennakkoa äitienpäivästä, kun tulevana viikonloppuna on mummo eikä äiti.


Harvinaisen hieno risteilysää olikin. "Pomo" ei viitsinyt ottaa isoa kameraa mukaan, mutta pokkari sentään, risa tietenkin, mutta jotain kuvia.


Joskus lenkeillä "pomo" kantaa isoa kameraa mukana, mutta harvoin silti ottaa kuvia. Joku väsymys sillä on koko ajan päällä. Saa nähdä, tuleeko siitä enää ikinä reipasta mummoa vai jääkö se loppuelämäkseen tuollaiseksi nukkuneen rukoukseksi kuin on nykyisin.


Ei ole kasvimaakaan edistynyt kuten kuvasta näkyy. Hyvin vehreäähän siellä on, mutta kun tarkoitus ei ole viljellä noita heiniä vaan jotain muuta. Eilen sen verran pyörähdettiin paikalla, että "pomo" piilotti maahan pussillisen itäneitä perunoita.


Minä pitkästyin.