maanantai 29. joulukuuta 2014

Kylmänkaunista


Ihanan aurinkoinen päivä tänään, mutta kylmää. Kävin ruokatuntikävelyllä ja naamaa paleli. Nahka on näin ensimmäisillä pakkasilla kovin herkkä. Kuviakaan en paljon viitsi ulkona ottaa, kun sitten sormia palelee pitkään. Pitää laittaa tekeytymään jonkinlaiset kuvauskäsineet, lähinnä kynsikkäät ja niihin kiinni lapasosuus. Olisi sopivia lankojakin, mutta sormien neulominen vaatii aina vähän orientoitumista. Kunhan eläkeviikot taas iskevät, on helpompi neuloskellakin. Nyt on taas meneillään näitä omituisia pätkätöitä eli tämä ja huominen töissä ja sitten ensi viikolla maanantai. Loppiaisen jälkeen kyllä olen ihan kiltisti tuonne kuun puoliväliin teeskentelemässä työntekoa. Haluaisin jo ihan kokopäiväeläkeläiseksi, mutta näitä vuosia vain riittää.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Niin kaunis on maa


Tänään sitten nukuttiinkin pitkään.


Sen verran myöhään aurinko kuitenkin nousee, että ehdittiin aamua ihastelemaan.


Heti puolen päivän jälkeen lähdettiin uudelle lenkille, jotta ehditään aurinkoakin ihailemaan. Koirapuistossa käytiin ja sen jälkeen suunnattiin pelloille.


Latuja on jo jonkin verran ja hiihtäjiä myös, mutta vielä on ihan vapaita polkujakin, joilla voi koiraa juoksuttaa.


Mûmak pysyy vuosi vuodelta paremmin lähellä ja tulee yleensä heti, kun kutsun. Joskus tosin sen on näytettävä oma tahto. Silloin sillä ei ole kiire vaan joka penkka on tutkittava huolellisesti.


Aurinko ei vielä nouse kovin korkealle, vaikka ollaan jo matkalla valoisampia aikoja kohti.


Kun tultiin latujen luo, laitoin Mûmakin kiinni.


Ja eikös vain ensimmäiset raketinostajat jo ehtineet koelaukauksia  ampua. Rakettien myynti alkoi tänään, joten katsotaan, mihin vielä päästään.


Mûmakin paniikki aina kestää, mutta onneksi taas menee hyvin, jos hiljaista aikaa on tarpeeksi kauan. Kohta pitää taas mennä kokeilemaan, josko onnistuttais tekemään iltalenkki ennen kuin joku taas jysäyttää.  Onneksi päästiin kuitenkin nauttimaan pitkään näistä kauniista maisemista. Miten voikin olla tällaisia päiviä.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivä ilman ajeluja


Välillä jo tuntui, ettei näitä kauniita aamuja tule ikinä ja nyt niitä on taas koko ajan. Ei hassumpaa.


Mûmak ei ole ollut kovin innostunut hengailemaan parvekkeella. Sen mielestä ilma on turhan raikasta oleiluun. Lenkit sen sijaan sopivat hyvin.


Aamulenkki tehtiin ennen auringonnousua vaikka olin valvonut pitkään. Sitä kun on tottunut heräämään aikaisin, niin sitä herää. Mutta eipä tässä ole väsyttänyt tänäänkään.


Kävin aamupäivällä pyykillä. Hyvä pyykkipäivä, oli tilaa pyykkituvalla. Ja ehdittiin päivälenkkikin tehdä juuri ennen kuin alkoi oikein kunnon lumipyry. Ei se kauan kestänyt, mutta ei silloin olisi ollut kiva olla ulkona. Ikkunan läpi katsottuna näytti kyllä mukavalta.


Ja auringonlaskuun mennessä kaikki pyryt oli ohi.


On ollut niin kauniita päiviä, ettei niitä oikein todeksi usko. Lumi  on hyvä juttu, ja aurinko.


Mutta miski tuolla on valtava suomenlippu? Tietääkö joku?

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Valkeata joulua?


Siellähän alkoi sataa lunta.


Ja sataa ihan reilusti.


Pitäiskö sitä mennä ulos? Odotetaan vielä.


No, nyt on sade loppunut. Aurinko alkaa laskea. Ensi yöhän on vuoden lyhin, joten ei ihme, jos päivä jää lyhyeksi.


Aika talvisennäköinen maisema kaikkien viime päivien jälkeen. Sitä oppii olemaan tyytyväinen vähäänkin.


Ei hassumpaa. Jos säilyisi tällaisena voitais tehdä pitkiä päivälenkkejä. Tosin "pomolla" alkaa huomenna työt, joten se ei ole päivisin paikalla lenkittämässä minua.

Lauantain laatuaikaa


Nukuttiin melkein kymmeneen, kun edellinen ilta oli livahtanut pitkälle leipomisen merkeissä. Leipomisesta ja pizzansyönnistä (minä en pitsaa saanut, "pomo" ja muut söi) johtuen lenkki alkoi roskiksilta. Kauheasti sai "pomo" roskaa ja tiskiä aikaan.


Kun vedettiin peruslenkkiä vähän eri suuntaan, käytiin moikkaamassa naapuritalon ritariakin. Se on jo vuosia seistä töröttänyt täällä, mutta nyt vasta käytiin moikkaamassa, aika jäykkä tapaus.


Sinä aikana, kun "pomo" selvitteli tiskejään, minä ihailin maisemia ja etenkin ohikulkevia koirakamuja.


Kaunis päivä olikin vaihteeksi. Tuuletuksen kannalta hyvä, ettei satanut. Tuuletusta kaivattiin niiden ruokahöyryjen poistamiseksi. Ärsyttävää, kun haisee hyvä ruoka, eikä sitä saa.


Illalla oli sitten tämä perinteinen lastenhoitosessio.

torstai 18. joulukuuta 2014

Uusi vuosi jo mielessä


Tällainen laitettiin makkariin sängyn viereen. Aikomus on ottaa uusi vuosi vastaan makkarissa, verhot tiiviisti ikkunoissa, ovi kiinni ja radio päällä. Makkarissa sen takia, että siellä saa pimennysverhot ikkunaan ja oven kiinni, joten rakettien loiste ei näy. Tuon haihduttimen pitäisi kestää neljä viikkoa ja teho on sitä parempi, mitä pitempään feromonille ehtii altistua. Saa nähdä, rauhoittaako se "pomon".


Tänään oli tosi hieno päivä, kuiva maa ja aurinkoinen taivas. Mehän ollaan tosi tyytyväisiä, kun ei vettä sada kaatamalla, joten tällainen päivä tekee onnelliseksi.


Juoksentelin taas pellolla vapaana ja tietenkin piehtaroin paljon.


Pelto näyttää vihreältä tuossa edellisessä kuvassa, mutta kyllä se ihan jäinen oli, sellainen, minkä päällä on hyvä juoksennella.


Kotimatkalla poikettiin koirapuistossa, jossa olikin nyt iso lauma koiria, enemmän narttuja, mutta muutama uroskin. Minä keskityin tyttöihin ja välttelin arttua, joka hihnassa haastaa riitaa. Ei Arttukaan tuolla rähjännyt. Kamut jäivät vielä puistoon, kun me kiivettiin kallion kautta kotiin päin. Piti vielä kerran vilkaista, mitä ne siellä haukkuvat.