perjantai 17. helmikuuta 2017

Kaapo ja kaikkea muuta


Eilen Miia tuli Kaapon kera meitä lenkittämään. Onneksi pelloilla oli sen verran vähän liikennettä, että voitiin laskea pojat vapaiksi.


Kaapo olisi mielellään leikkinytkin Mûmakin kanssa,


mutta ei saanut oikein seuraa.


Kun Kaapokin piehtaroi, Mûmak lähestyi varovasti sitä mielenkiintoisempaa päätä


ja pääsikin kosketusetäisyydelle.


Mutta Kaapo vei pyllynsä äkkiä pois.


Mûmak oli vähän hämillään, kun meillä oli tällainen ihan uudentyyppinen lenkkikaveri.


Kaapo on leikattu uros ja kovin onnellisentuntuinen koira. Hyvin pojilla meni, mutta selvästi Mûmak oli varuillaan.


Kovasti on viime aikoina tuolla pellolla lenkkeilty. Nämä kuvat ovat parin päivän takaa eli ajalta ennenkuin föhntuuli sulatti lumet.





Silloin piehtarointi maistui.


Thomas pitää aina Mûmakia sylissään ja Mûmak on siihen ihan alistunut.


Henusta on tullut oiva leipoja. Sain tällaisen juureen tehdyn ruisleivän. Oli hyvää. Kului äkkiä loppuun.


Ja lopuksi nämä pakolliset taivaspläjäykset.



sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kameran ulkoilutusta


Voisin lopettaa koko blogin, kun en viitsi päivittää. On niin hidasta kaikki kuvien laittaminen ja koneen avaaminen, kirjoittamisesta puhumattakaan. Mutta aina silloin tällöin tulee näitä sääkuvia otetuksi, kun on taas säitä riittänyt, hienoja talvikelejä, aurinkoa ja muutakin.


Lumitykit ovat jauhaneet yötäpäivää, joten latujakin voi ilmestyä ellei tämä äkillinen hellejakso pilaa kaikkea. Minä en niin laduista välittäisi. Hankaloittavat koiran kanssa kulkemista. Mutta olisihan se hienoa, että Suomessa pääsisi hiihtämään.


Eikä nuo urheilupuiston tyypit muutenkaan laiskottele. Luiatelijoitakin muistavat.


Kauniita iltoja on ollut


ja aamuja


ja päiviä. Ja aina savu kohoaa. "Katson piipusta, kun savu kohoaa,"  Tosin minä katson parvekkeelta.


Välillä Mûmak vie pehmokaverinsakin parvekkeelle katsomaan.

 

Pehmot eivät taida olla aian innostuneita vaikka Mûmak on.


Mûmak on myös innostunut ulkoilusta


etenkin siitä iänikuisesta piehtaroinnista


ja kaikista hajuista, haisteluista.


Ihan yhtä innostunut se ei ole poseeraamisesta.


Mutta kiltistihän se käskettäessä pönöttää paikallaan.


Miia on kiltisti käynyt ulkoiluttamassa meitä, joten on menty välillä kotia kauemmaskin.


Pönötyskuva on Miian antama nimi näille poseerauksille.


Minä kävin Apassionatassa, joka olikin taas tosi hieno. Pari kertaa olen leffaillut, mutta muuten kotona möllöttänyt. Nyt lähden synttäreille. Kahdeksan vuotta olen jo ollut mummo.