torstai 30. huhtikuuta 2015

Hyvää Vapunaattoa!


Voikukka sopii hyvin vappukukaksi. "Pomo" se ilahtuu näin keväällä ekoista voikukista ja muurahaisistakin. Tykkää se niistä muulloinkin, jos ne ovat muualla kuin omalla kasvimaalla.


Kävin aamuyöllä kusaisemassa keittiöön kostoksi, kun "pomo" eilen haukkui minua sen viinilasin takia. Minua ei haukuta! Piti sitten täydentää nestevarastoja aina kun oli tilaisuus.


Ihan koko lammikkoa en jaksanut juoda, mutta ei se haittaa. Hyvä, että on jotain tulevaisuuttakin silmällä pitäen.


Illalla Roosa tuli minulle seuraksi.


Me poseerattiin yhdessä aika onnistuneesti.


Roosa leikki kaikenlaisilla pikkueläimillä. Minusta se oli vähän pitkästyttävää, mutta tietenkin minä osallistuin.


Roosa tykkää olla kuvissa. Sitä ei varmaan ole kuvattu jatkuvasti niin kuin minua. Jatkuva kuvattavana olo on aika tylsää.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

En se ollut minä...


...se oli vahinko. Minä leikin ja miten se pehmotyyppi hyppäsikin sitten niin pitkälle, että heitti "pomon" täyden punaviinilasin lattialle. Siinä viini virtasi ja lasinsirpaleet helisivät. Minä yritin tietenkin mennä siivoamaan, mutta sehän ei käynyt ollenkaan. "Pomon" piti saada itse siivota. Lasinsirut kuulemma ovat minulle liian vaarallisia. No, "pomo" siivosi. Tulipahan pestyä pöytä, tuoli, lattia, seinät, lamppu, kaukosäädin. Pari kirjaa ja pino lehtiä ilmeisesti menee roskiin. Tämä läppäri taitaa toimia ja ne neuleenalut voi kait pestä. Et eihän tässä mitään.

Muutenkin tänään on ollut ihan hyvä päivä. "Pomolla" on se siivouspuuska meneillään. Oli sitten risat pehmot kerännyt kassiin. Sieltä minä helposti löysin ne lempparini, jotka ovat olleet pitkään jossain kaappien kätköissä odottamassa roskikseen menoa. Nyt ei tartte mennä. Minä pidän ne.

Siivousinto johti siihenkin, että lääkevarastosta löytyi pian vanhaksi menevää matolääkettä. Nyt on sitten minut taas madotettu. Saas nähdä, mitä vielä tästä siivoamisesta seuraa.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Illalla nousi sumu


Mielenkiintoista seurata ulkomaailmaa, kun näköaisti on toissijainen, tosin meillä koirillahan tuo haju ja kuulo  toimiikin ihan eri tasolla kuin ihmisillä ja tällaisella ääniherkällä yksilöllä kuulo on aina ykkönen. Mutta tehokkaasti sumu peitti koko maailman.


Kyllä se siitä sitten hissukseen kirkastuikin. Taivas jäi pilviseksi ja sadettakin oli luvassa.



Tuosta "pomon" siivousinnosta on se ilo, että minunkin aktivointileluja löytyy eli olen hyvin aktivoitua taas kerran.


Tämän tyhjentäminen on hyvin helppoa, mutta tästä on kovasti iloa tyhjänäkin, sillä tämä pomppii kivasti, kun tätä heittelee. Tuolla taustalla on "pomon" lankalaatikoita. Niitä on meillä pinokaupalla.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sopivasti sateinen sunnuntai

Sopivasti sen takia, että "pomo" saa rauhassa kaivella kaappeja ja heittää pois joutavaa roinaa. Tuleva ikkunaremontti on saanut "pomon" tajuamaan, ettei kaikki tavara mahdu meille vaan jostain on luovuttava. Järjestystä ja tilaa yritetään saada.


Eilen oli kaunis aamu, joten palstalla fengsuijattiin. Sielläkin on paljon turhaa, jota poistetaan innolla. Meillä on meneillään poistopäivät. Muuten tuo kaunis keltainen "kukka" vasemmalla on vain auringon luomaa harhaa. Oikeasti siinä on viinimarjapensaan lehden alkuja.


Kyllä se kevät edistyy vaikkeivät pensaat vielä kukikaan palstalla. Nurmikko vihertää kodin nurkalla


ja kielot punkevat maasta esiin lähimetsässä.


Kevään ensimmäinen kotikallioretkikin tehtiin. Täällähän minä saan aina välillä vapaana olla. Nyt olin kyllä aika tarkan valvonnan alaisena, sillä naamakirjassa kiertää villejä huhuja myrkytetyistä koirista meidän nurkilla. Me toivotaan, että kyse on vain huhuista. Mutta toki varmuuden vuoksi otetaan todesta.


Kivoja juttuja löytyi näin ensimmäisellä käynnillä. Kovin paljon ei ollut koirajälkiä, mutta muuta sen sijaan.


Tämä kiva kolo ei nyt taida olla asuttu. Vai olisko? Joskus täällä on kyllä ollut elämää vaikkei koskan ole kuonokkain törmätty.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Myrskyä odotellessa


Ei siellä nyt mitään myrskyä ole, mutta iltayöstä kyllä sen verran kuului möykettä, että yritin vienosti uikuttamalla herättää "pomoa". Ei se herännyt. En minäkään sitten viitsi aamulla herätä.


Kauniita päiviä on ollut ja ulkoilua on harrastettu. Koirapuistossakin käytiin. Sain rauhassa tutkia maita ja maisemia, sillä ketään muuta ei siellä sattunut olemaan.


"Pomo" välillä huuteli minua ja häiritsi siten tutkimuksiani.


Mutta juoksenhan minä tietenkin, kun pyydetään, vaikka tiesinkin, että tarkoitus on vain yrittää ottaa valokuvia. Muut koiranomistajat palkitsevat namuilla koiransa, kun ne tulevat luo. Ei meillä!


Ai tuollako on jotain kaunista ja keväistä?


Ei vai. Toisessa suunnassako? En minä vain näe mitään jännää. Nuo kukat tuossa varpaiden alla ei todellakaan kiinnosta.


Kasvimaalla sentään saa kaivella ja jemmailla, kunhan ensin nämä pakolliset kuvaukset hoidetaan alta pois. "Pomo" yrittää muutaman tunnin silloin tällöin käydä tekemässä jotain, jotta näyttäisi siltä kuin olisi oikeasti hoidettu palsta. Minäkin teen parhaani.


Ja taas on kuulemma jotain jännää ja keväistä näkyvissä.


Sammakonvauvoja, sanoi "pomo". Minusta tuo kyllä on vain jotain limamähnää. On sitä paljon joo, mutta mitä sillä muka tehdään. Ei se mikään sammakko ole. Minä olen nähnyt sammakon ja tiedän, että se on ihan erilainen.

Tuolla edellisessä postauksessa minulla on aktivointilelu käytössä. Viime aikoina minua onkin aktivoitu taas päivittäin eri tavoin. Välillä ei ole mitään ja välillä taas tapahtuu kaikkea. Arvaamaton on tuo omistajani. On se kyllä kait ollut kipeäkin, eikä vain laiska. Ainakin se sai taas jonkun antibiootin. Alkaa olla ilmeisesti parasta ennen päivä silläkin ohi, siis "pomolla" ei kai sillä antibiootilla.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Punkkipihdit - hyvä juttu


Niskasta näkyy, että troppia on taas laitettu. Mutta meni ehkä vähän myöhäiseksi. Parin tunnin kuluttua lääkitsemisestä, "pomo" huomasi, että mahapuolella oli jo yksi punkki kiinni.


Olihan me oltu ulkona tietenkin ennen tätä havaintoa. "Pomo" jopa kävi varaamassa pyykkituvan pitkästä aikaa. Sillä on kohta kaikki vaatteet likapyykkinä, joten hiukan ryhdistäytyi. Saa nähdä, ehtiikö sitten kuitenkaan kyseisenä päivän ajoissa. Sattumoisin silloin pitäisi olla töissä pitkään.


Oli kova tuulikin eilen. Hihna lepatti ja häntäkin meinasi lähteä lentoon. mutta mukavaa on, kun on kuivaa ja aurinkoista, tosin punkitkin sitten ilmeisesti viihtyy hyvin. "Pomo" pitää sitkeästi talvitakkia, vaikka lämpötila alkaa olla jo melkoinen. Yritti se aamulla lähteä kesätakilla, mutta totesi, että palelee. Sitten se hikoilee iltapäivällä. Saa nähdä, milloin se siirtyy kokonaan kesävaatteisiin, joita se sitten taas sitkeästi pitää puoli vuotta vaikka lämpötila tipahtaisi pakkaselle. Onkohan se jotenkin jähmeä liikkeissään.


Oltiin vaiheeksi auringonlaskun aikaan parvekkeella.


Kohtahan tuo laskeva aurinko taas katoaa talon nurkan taakse. Nyt se on vasta vähän sähköpylväästä oikealla. Kunnon kuvaa ei voitu ottaa, kun tulee niin paljon niitä värihäiriöitä, jos aurinko paistaa suoraan linssiin. Pitää kokeilla joskus muulloin. Mutta kaunis oli taas taivas.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Lapsityövoimaa


Olipahan vilkas viikonloppu.


"Pomo" ulkoisti kotitöitä Ennille. En tiedä, onko tämä luvallista, alaikäisten käyttäminen omien töiden tekemiseen. Ja mitähän Ennin vanhemmat sanoisivta, jos tietäisivät.


Roosa tuli sitten myös ja toi äitinsä tullessaan.


Roosaa ei sentään pantu töihin vaan tytöt saivat leikkiä rauhassa.


Hyvin sujui leikki nukkuma-aikaan asti.


Yökin meni mukavasti. "Pomo", Enni ja minä nukuttiin olkkarissa sohvalla, joka oli levitetty sängyksi. Roosa äiteineen vietti yön makkarissa.


Aamu alkoi tietenkin iloisella aamupalalla. Nyt "pomo" ulkoisti minun lenkittämisen Heidille. Se käyttää ihan estottomasti vieraita omien juttujensa tekemiseen.


Kun palasin lenkiltä, tytöillä oli taas leikit käynnissä. Tytöt siivosivat leikit pois aina, kun siirtyivät toiseen huoneeseen. "Pomon" ei tarvinnut edes pyytää vaan tytöt halusivat itse raivata lelut pois.


Vähän tylsää tämä minusta oli, mutta muuten toki on kiva, kun käy ihmisiä.


Tämä on "pomon" ikioma norsu, jonka se antoi Ennille unileluksi.  Vasta nyt sille selvisi, että minä olen tämän johnkin jemmannut.  "Pomo" siis etsii pelastaakseen sen, mikä on pelastettavissa.


 Meidän talitiainen on käynyt katselemassa tuttua pesäpaikkaansa. Saapas nähdä, onnistuuko se viimekesäisen kattorempan jäljiltä löytämään sopivan kolon. (tää on siis kuva tintistä - ei ole hääppöinen tuo "pomon" kuvaustaito)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Päivät kuin unta


Tällaista oli tänä aamuna, kun "pomo" taas häippäsi johonkin koko päiväksi.


Ja tällaista oli illalla, kun se palasi minua taas lenkittämään.


Sanottaisko, että vaihteleva päivä,


jonka kruunasi sushiateria, jolla kasvattajani minua muisti. Oli hyvää, oli! Minun oli ihan pakko vähän uikuttaa, kun "pomo" avasi paketin. Niin tuoksui herkulliselle!


Mutta eipä eilisissäkään herkuissa ole valittamista. Aulikilla on aina namuja taskussa.


Aulikilla oli mukanaan myös hyväntuoksuinen tyttö, Eppu.

 

Sujuvasti kuitenkin leikin välinpitämätöntä tuoksuista huolimatta.



Mutta olihan se ihan pakko vähän seurata tyttöä välillä.


Tänään tapahtui muuten sellainenkin ihme, että vähän potki  takasillani maata. Oli tavattu yksi tuttu terrieripoika, joka kovin jäykisteli, mutta ei muuten uhoillut. Kun oli erottu, kundi potki maata aivan raivokkaasti. Niinpä minä kävin nostamassa jalkaa ja potkaisin pari kertaa. "Pomo" oli ällistynyt, mutta olin minäkin vähän hämilläni. Alkaakohan se äijiys nostaa päätään minussakin.