perjantai 17. helmikuuta 2017

Kaapo ja kaikkea muuta


Eilen Miia tuli Kaapon kera meitä lenkittämään. Onneksi pelloilla oli sen verran vähän liikennettä, että voitiin laskea pojat vapaiksi.


Kaapo olisi mielellään leikkinytkin Mûmakin kanssa,


mutta ei saanut oikein seuraa.


Kun Kaapokin piehtaroi, Mûmak lähestyi varovasti sitä mielenkiintoisempaa päätä


ja pääsikin kosketusetäisyydelle.


Mutta Kaapo vei pyllynsä äkkiä pois.


Mûmak oli vähän hämillään, kun meillä oli tällainen ihan uudentyyppinen lenkkikaveri.


Kaapo on leikattu uros ja kovin onnellisentuntuinen koira. Hyvin pojilla meni, mutta selvästi Mûmak oli varuillaan.


Kovasti on viime aikoina tuolla pellolla lenkkeilty. Nämä kuvat ovat parin päivän takaa eli ajalta ennenkuin föhntuuli sulatti lumet.





Silloin piehtarointi maistui.


Thomas pitää aina Mûmakia sylissään ja Mûmak on siihen ihan alistunut.


Henusta on tullut oiva leipoja. Sain tällaisen juureen tehdyn ruisleivän. Oli hyvää. Kului äkkiä loppuun.


Ja lopuksi nämä pakolliset taivaspläjäykset.



2 kommenttia:

Mimmi kirjoitti...

Voi, kun se tuo Mûmak niin rakastaa tuota piehtarointia. Jos Mûmakista joskus näkee, että se on onnellinen, niin ainakin piehtarointihetkinä! :)

pirjoanneli kirjoitti...

Kyllä piehtaroiminen on sen suurin huvi.