Aprillia!

Juu, ei paista aurinko tänään. Vettä ja räntää sen sijaan riittää.

Aamulenkille ehdittiin ennen sateita.

Niin ajoissa oltiin, ettei muita ollut liikkeellä, joten ihan yksin sain temmeltää.

Olin irti metsässä, rannalla ja pellolla, mutta "pomo" oli kovin laiska kuvaamaan. Ei tarvinnut yhtään pönötellä. Tällaisia lenkkejä lisää. Toki vielä kivempaa olis, jos olis seuraa, mutta hyvin minä yksinkin jaksan. "Pomon" piti päästä vielä sanomaan jotain - ja sekin lainattua. Ei näköjään omin päin osaa mitään.

Huhtikuu

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.
Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.
Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niinkuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
– oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?
Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!
Saima Harmaja