Vaihteeksi olin taas Jawan ja Makon luona.
Jawalla oli puruluu, jota Mako himoitsi.
Jawa oli sitä meiltä, että se on hänen ja vain hänen.
Loi minuun aika tiukan katseen, kun osuin lähelle.
Mutta Mako ei katseista piitannut.
Ja niinhän se Mako vain kävi repimässä luun pois.
Rehvasteli sitten saaliillaan
kiusasi minua
ja yritti haastaa riitaa.
Kun en suostunut ajamaan takaa, Mako jyrsi aikansa luuta ja unohti sen sitten.
Minä nappasin sen itselleni. Jawa katsoi vierestä
mutta Mako luuli nappaavansa luun takaisin. Silloin minä ärähdin tiukasti. "Pomo" siitä hermostui ja otti luun kokonaan pois. Pelkäsi, että suutun tosissaan. Olisin kyllä suuttunutkin. Toisen suusta ei saa luuta ottaa. Suutuin "pomollekin", mutta sehän ei välitä.
4 kommenttia:
Voi sinua höppästä! Sinä tarvitsisit ikioman koirakaverin, että oppisit jakamaan. ;)
Mako ei pode itsetunto-ongelmia! Jawa on lempeä, kun ei laittanut pentua kuriin vaan antoi pitää luun. Minä ärähdin Hymy-pennulle,kun se yritti ottaa pallon suustani. Eukko sitten otti pallon ja laittoi piiloon. Kyllä olette hauska kolmikko, Jawa, Mako ja sinä Mûmak.
Minä en jaa!
Pennuille on hyvä osoittaa paikkansa.
Lähetä kommentti