lauantai 2. syyskuuta 2017

Vieraita


Lepäilen tässä eilisistä rasituksista. 


Kysyikö joku siellä, että mikä rasittaa, että syksykö? 



Ei rasita syksy, ei. Oli kaunis ilta eilen ja nyt on kaunis päivä. Se vähän rasittaa, että kone on hidas ja "pomo" bostaa tooosi verkkaiseen. Mutta katsokaapas, mitä eilen aamulla tapahtui:


Eteiseen ilmestyi tuollainen,


käveli ryhdikkäästi nenuttelemaan



ja alkoi haastaa leikkimään. 


Siinä se tepsutteli nenän edessä.


Peräännyin, mutta se rupesi vaanimaan minua,


hyökkäsi


ja lähestyi kiertäen.


Ihan kohteliaasti se sitten kuitenkin kuonotteli


ja kun huomasi, etten innostu, käänsi katseensa lelulaatikkooni, jonka "pomo" oli kaatanut.


Minä yritin ilmoittaa, että minun!


 ja hetken jopa luulin, että sana meni perille.


Mutta mitä vielä.


Hetihän se kävi lelujen kimppuun.


Iso kita sillä on. Leuat aukeaa melkein kuin lunnikoiralla.


Käänsin selkäni ja tyyppi hiipi muka salaa kimppuuni takaapäin.


Nauratti niin, että heilautin häntääni.


Se oli virheliike.


Tyyppi iski hampaansa häntään kiinni. 


 Olen rauhallinen luonne, mutta rajansa kaikella. 


Tyyppi poistui kauemmas ja näytti minulle kieltään.


Kun en moisiin mielenosoituksiin reagoinut, tuli tyyppi haukkumaan ja käskemään vetoleikkeihin. Minua ei komennella noin vain, joten en alkanut.


Onneksi löytyi muita leikki-intoisia.


Minä heittäydyin lepäämään ja pentu rupesi vahtimaan häntääni.


Olin viisastunut, enkä heilauttanut yhtään häntää vaan kiepsahdin selälleni. Ei se uskaltanut edstäpäin tulla puremaan. 


Pitänee nyt kuitenkin myöntää, että on se ihan ok.  Ja varmaan siitä tulee hyvä kunhan vähän kasvaa ja kehittyy.

2 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Voi mikä ihana, kaunis pentu, ihastelee Palvelijatar. Minä ihastelen sinun upeaa kärsivällisyyttäsi, Mûmak. Pennut osaavat olla melko rasittavia hömelöitä. Minä en ole pikkueukon Hymyä tavannut kuin kerran. Mutta muistan hyvin sen naskalihampaat.

Mimmi kirjoitti...

Voi Mûmak-parka! :D