tiistai 1. maaliskuuta 2016

Muutosta ilmassa


 Jawa on muuttanut jo kotiinsa. Sillä oli eväänä parin possunkorvaa, jotka se rouski ihan suvereenisti yksin.


Minulle ei annettu mitään, koska minä en kuulemma syö kuitenkaan tuollaisia kovia juttuja. Kyllä minä söisin, jos minulle tarjottais silloin, kun on muitakin, jotka syö. Kilpailutilanne on aina eri. Syön paljon enemmän ruokaakin silloin, kun Jawa on meillä.


Prinsessat on myös käyneet meillä tässä välissä. Ennillä oli hienot pörröiset jutut kädessä. Minä tietenkin päättelin, että kyseessä on joku uusi lelu, jota voi vetää.


Ei minun annettu niillä kuitenkaan leikkiä vaikka kovasti yritin.


Ovat kuulemma siilikintaat, joihin minä en saa koskea. Enni nosti kätensä oikein kunnolla ylös, jotten varmasti niitä saa.


Elle kyllästyi koko leikkiin. Minä jo vähän huolestuin, että onkohan se ihan liian väsynyt, mutta jaksoi se sitten kuitenkin mennä kotiin.


Viikonloppuna oli hienoja ulkoilusäitä. Käytiin melkoisen pitkillä lenkeillä vaikka "pomolla" on yhä yskää, nuhaa ja mahaongelmia. Ihan kiitettävästi se silti jaksoi.


"Pomo" tunki mukaan kuvaan. Tämä on kuulemma selfie. Minä en tiedä, mikä se sellainen on, mutta "pomo" väittää, että näitä jokainen harrastaa.


Minulla on ihan muut harrastukset.


Tuollainen karhea hanki tuntuu mukavalta posken alla.


Tuolla pelloilla ei voitu olla irti, kun niitä hiihtäjiä riitti, mutta onneksi "pomo" sai päähänsä raahata pehmolelujakin ulos. Silloin mentiin mäelle, jossa minäkin saan olla irti.


 Näillä kuvilla ei ole mitään syytä olla tässä, mutta kun nyt kerran oli laitettu tänne, niin katsokaa vaikka maisemia.



Kuten näette taivaalla on jotain pilviä.


Tällä reissulla siis kuvattiin lähinnä pehmoja. Minä olin ihan muuten vain näissä kuvissa. 

Ja "pomo" on tällä hetkellä taas töissä eli päivälenkkejä ei viikolla harrasteta. "Pomon" työssäolo on edelleen hyvin häilyväistä laatua. Se jännää, kumpi ehtii ensin, ehtiikö "pomo" saada potkut vai ehtiikö jäädä eläkkeelle. Niin tai näin, viimeistään vuoden päästä pitäisi pitkien päivälenkkien olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

4 kommenttia:

Jawa kirjoitti...

Uutta kalenteriako se kuvaa? Pöh, heti kun minä lähdin niin ne mammutit päästetään vapaaksi, minä olisin halunnut syödä sellaisen.

Ragnar kirjoitti...

Sulla on ollut selvästi kivaa. Koitahan taas puhua sille pomolle, että sunnuntaina olisi lunniskävelyä. Me ollaan menossa, jos vaan mamma tokenee taudista. Jos mä oisin Jawa, en mäkään olisi jakanut mun herkkuja.

Mûmak kirjoitti...

Nyt noita mammutteja riehuu ympäriinsä koko ajan. En tiedä, miksi.

Mûmak kirjoitti...

Meni lunniskävelyt sivu suun kuten paljon muutakin.