Lunnikoira kerrostalossa

Kävin Kanarialla ja Mûmak oli häiriköimässä Henun luona. Oli haukkunut kaikki ohikulkijat. Samoin, kun ollaan mummoilemassa, haukkuu, jos näkee ikkunasta jonkun liikkuvan ulkona. Ja tietenkin pihalla ollessaan haukkuu ohikulkijat ja ulos uskaltautuvat naapurit. Eli en tiedä, miten lunni saadaan omakotitalossa hiljaiseksi. Sitä en ole päässyt kokeilemaan, kun nämä vierailut ovat lyhyitä. Mutta kerrostalossa lunni osaa aika hyvin pitää suunsa kiinni.  Yksinollessaan ei hauku. Sen olen naapureilta saanut tietää useaan otteeseen. Etenkin alussa kyselin usein ja pyysin kertomaan, jos ääniä kuuluu, ettei tule sitä tilannetta, että kaikki muut tietävät, mutta minä en.

Minullahan oli tätä ennenkin lunnikoira kerrostalossa. Nortti ei haukkunut porraskäytäväss liikkujia, kun eli koko elämänsä vilkkaassa. äänekkäässä rapussa. Mûmak valitettavasti tahtoo usein ilmoittaa minulle, että porraskäytävässä liikutaan. Vakituisia asukkaita sietää, mutta vieraista ilmoittaa, etenkin ovikelloa soittavista. Ongelmana tässä on, että ensimmäisinä vuosina täällä ei liikkunut paljon kukaan. Asutaan ylimmässä kerroksessa ja alussa lähinaapurit pysyttelivät omissa asunnoissaan. Olivat vanhoja, liikuntarajoitteisia. Nyt on tullut tilalle nuorempaa, vilkkaampaa väkeä, joten Mûmakin täytyy reagoida.

Kumpikaan lunnini ei ole siis yksinollessaan haukkunut tapahtui mitä vain. Kumpikaan ei ole haukkunut katsellessaan parvekkeelta tai ikkunasta liikkui ulkona sitten ihmisiä tai koiria. Kumpikaan ei ole haukkunut ulkona lenkkeiltäessä ketään tai mitään. En osaa sanoa, miten olen näitä kouluttanut, mutta inhoan räksyttäviä koiria, joten ehkä syvä paheksuntani on tullut ilmi. Mutta mikään paheksunta ei ole saanut Mûmakia olemaan hiljaa omakotitalon pihassa tai olemaan ilmoittamatta tulijoista. Uskoisin, että sekin onnistuisi paremmalta kasvattajalta.

Lunnikoira on mielestäni erittäin hyvin kerrostaloon sopeutuva. Ihmiset pitävät siitä, kun se ei ole heti menossa hyppimään ja nuoleskelemaan, mutta on kuitenkin ystävällinen ja pieni ja kaunis. Mûmak pysyttelee mielellään omissa oloissaan, mutta heiluttaa ystävällisesti häntää tutuille ja antaa armollisesti silittääkin itseään. Lapsista se tykkää,  kun on ollut pienestä pitäen noiden mummotettavien kanssa. Muiden koirien kanssa tulee hyvin toimeen. Jos toinen uros rähjää, lähtee yleensä pois. Joskus on sanonut takaisin jollekin suunnilleen samanikäiselle ja -kokoiselle urokselle. Narttuja väistää aina, jos ne sanovat.

Pentuaikana pitää tietenkin sitkeästi opettaa kaikkeen, mitä tulevaisuudessa tarvitaan, liikenteeseen, kaikkiin kulkuneuvoihin, hisseihin, ihmispaljouteen, vieraisiin koiriin, lapsiin, ihan kaikkeen, mitä mieleen tulee. Nortin kanssa annoin periksi bussin ja metron kohdalla ihan liian helposti, eikä se sitten ikinä oppinut matkustamaan. Mûmakin kanssa päätin, ettei se voi rajoittaa liikkumistani ja jatkoin sitkeästi harjoituksia. Ensi alkuun mentiin joka päivä yksi pysäkin väli bussilla leikkimään uuteen paikkaan ja tultiin yksi pysäkin väli takaisin. Hissukseen pitennettiin bussimatkoja. Sama tehtiin metron kanssa. Metrossa syydin makupaloja suuhun koko ajan, mutta bussissa en. Junamatkat sujui ihan hyvin ilman mitään. Nyt ei ole ongelmia, eikä tarvita matkakarkkeja missään. Henkilöautoilua varten jouduin pyytämään ystävien apua, kun ei ole omaa autoa, mutta nyt Mûmak on menossa autoon aina, kun ovi on auki.