torstai 11. toukokuuta 2017

Ja lopuksi se tärkein eli koiraelämää



Minä pääsin syliin, kun Jawa tuli meille kylään.



Jawan kanssa käytiin mummoilemassa


linturetkellä






ja tietenkin koirapuistossa. 


Mutta mukavinta oli, kun Hupsukin tuli joukkoon mukaan.




Juosta viiletettiin pellolla vapaana. "Pomolla" oli vaikeuksia saada kaikki samaan kuvaan, kun ei paikalla käskyt tehonneet.


Jawan mielestä käskyttäminen on niin turhaa.



Ennen talven tuloa ehdittiin vähän kasvimaatöihinkin. Räntäsateessa ja raekuuroissa ei viitsi.

3 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Jawa on oikeassa, käskyt on syvältä ja ihan turhia. Minäkään en niistä piittaa pätkän vertaa. On teillä ollut tosi kivaa pellolla ja puistossa.

Mimmi kirjoitti...

Tosi kivoja kuvia on pomo ottanut, vaikka ette kaikki oikein samaan kuvaan malttaneet. :) Enää en tiedä, uskallanko hirveästi Hupsua vapaana pitää, kun se on keksinyt, kuinka ihana maailma on. Parin viikon päästä pääsee jo koirapuistoon.

Mûmak kirjoitti...

"Pomo" ei vain malta olla käskyttämättä.
Ikävää, jos vapaus on mennyt. Ehkä joskus kuitenkin.