"Nyt on sunnuntaiaamu ja sunnuntaisin aina
pääsen johonkin leikkipuistoon", riemuitsi Jääluu heti kun
sai silmänsä auki. Hänestä tuntui, että aamupala kesti ihan
kohtuuttoman pitkään, mutta lopulta päästiin matkaan. Jääluulla
oli kiire. Vaikka Pitkähammas pisti juoksuksi, oli hän koko ajan
ainakin yhden askeleen jäljessä. Päivä kului nopeasti. Jääluu
tykkäsi eniten sokkeloisesta kiipeilypuusta, jossa oli myös
mutkikkaita liukumäkiä. Onneksi leikkipuistossa oli myös
hampurilaispaikka. Ei tarvinnut poistua alueelta ennenkuin ilta
koitti.
"Olipa ihana päivä" huokaisi Jääluu
illalla nukahtaessaan.
4 kommenttia:
Askeleen jäljessä! Mitenkäs tämä sun kalenteri toimi? :D En ole kai koskaan aiemmin edes kommentoinut.
Lukaisin ohjeetkin... Henning Mankel - vai miten se nimi kirjoitetaan? Se Wallander-tyyppi.
Hyvin luettu ohjeet. Piste Mimmille. Se eka luukku on vielä avaamatta.
Äh, myöhästyin. Mutta laitoin ekaan luukkuun uuden ehdotuksen.
Lähetä kommentti