tiistai 10. maaliskuuta 2015

Aika kuluu mutta me emme


"Pomo" ei kykenen moneen asiaan yhtä aikaa. Kun se on tuolla töissänsä lorvaillut ja sitä flunssaansa leikkinyt, niin ei kykene toimimaan kirjurina. Minähän voisin tietenkin itse kirjoittaa, mutta kun minulle ei avata konetta.


Minä yritän kyllä aina aamuisin viestittää, että jos vaikka sinne pöydälle sen koneen jättäisi, niin voisin päivän mittaan näpytellä. Mutta ei tietenkään se sovi "pomolle". Väittää, että minä rikkoisin kaiken. Minä ikinä mitään riko.


Päivät on menneet ulos tuijotellen. Siellä on tytöillä kevättä rinnassa. Siellä ne minua odottaa. Lenkeillä yritän pitää kiivasta tahtia yllä, jotta ehtisin mahdollisimman laajalle levittää tietoa, että minunlainen hieno mies on liikkeellä ja jossain mielessä vapaalla jalalla. Ihan vapaalla en ole, kun "pomo" roikkuu narun toisessa päässä. Viime aikoina "pomo" on keksinyt uuden vaivan. Selkä kuulemma kipeytyy, kun minä kiskon niin kovasti. Panisi vinhempaan töppöstä toisen eteen, jottei tarttis narista koko ajan. Lenkitkin on laittamattoman lyhyitä, kun tautisena ei kuulemma saa raataa.


Vaihtelua elämään on tuoneet lähinnä säät. Vettä on sen verran kivasti tullut, ettei enää kovin monissa paikoin ole niitä jäätiköitä. Sen verran kuitenkin, että saan johonkin poskia hangatuksi ja piehtaroiduksikin. Sade tietää kuraa ja nyt meillä on vakoirepliikki lenkin jälkeen "tassut!" Se tarkoittaa, että minun pitää odottaa kunnes "pomo" on hinkannut käpälät ja mahanalusen pyyhkeeseen.


 Olen noita tyttösiä sentään päässyt tapaamaan välillä. Ne jaksaa olla aina yhtä mukavia ja ymmärtävät hyvin koiranelämää.


Silityksiä ja halauksia ei tule koskaan liikaa, joten mitä useammin nähdään sen parempi. Kävivät nämä meilläkin, mutta silloin "pomo" ei ehtinyt kameroineen heilua, kun oli koko ajan keittiössä vain.


Minä olen kyllä pysynyt ihan terveenä ellei kuoliaaksi pitkästymistä oteta lukuun. Iltaisin raahaan "pomolle" leluja heiteltäväksi, mutta kovin laiskasti se jaksaa leikkiä. Pitäisi varmaan saada jotain parempaa seuraa tänne. Lupaili se "pomo", että kunhan taas alkaa eläke, niin sitten ulkoillaan ja lenkkeillään ja ties mitä. Ja samassa lauseessa alkoi selittää kaikkia pakollisia menoja. Minä ajattelin, että jos pyytäisin Jawan perheineen käymään. "Pomolla" on kaapissa mangojuustokakkutarpeet, joten se voisi tarjota sitä. Saa nähdä tuleeko siitäkään mitään.


Kukkia nyt kuitenkin kevään kunniaksi. Viikonloppuna nähtiin aamulenkillä kahdeksan joutsenta lentämässä pohjoista kohti. Muillakin on kevät mielessä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Mumak, ehdin jo ihmetellä, että missä olet kun et blogia päiväkausiin päivitellyt.

Jawa kirjoitti...

Meillä nuo ihmiset tekevät kummallisuuksia -työhuoneen oven ovat sulkeneet kun lähtevät pois, ja jotain kummallista verkkoa pistävät sen ison häkkinsä päälle. Jotain omituista ne suunnittelevat....

Mûmak kirjoitti...

"Pomo" on sitä mieltä, ettei kukaan täällä käy, joten turha lörpötellä. Minä yritän kyllä panna hanttiin.

Mûmak kirjoitti...

Minä haluan heti nähdä, mitä siellä tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti...

Pomosi on täysin väärässä :)

Párek kirjoitti...

Samaa mieltä Anonyymin kanssa!

pirjoanneli kirjoitti...

Mukava, että joku käy :)

Anonyymi kirjoitti...

Käydäänhän täällä! Pomosi on väärässä! Terv Siniliini!

Mûmak kirjoitti...

Kiva, kun poikkesit Siniliini.