keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Omituista odottelua


Minä odottelen, että "pomo" pääsisi lenkeillä eteenpäin.


Päivisin minä odottelen, että "pomo" tulisi kotiin ja veisi minut ulos.


Aamulla odottelen, milloin "pomo" herää ja lähtee ulos - tai nykyisin odottelen, milloin se lähtee ylös. Se nimittäin heräilee ja hermoilee kaiken yötä.


Ja kaiken aikaa "pomo" odottelee irtisanomiskirjettä.


Ja kyllä me odotellaan myös kasvimaahommien alkamista. Se on toistaiseksi aika riippuvainen tuon "pomon" varpaan kunnosta eli vielä en pääse kaivuuhommiin.

6 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Kaikki sympatiat teille. Me tiedetään miltä kaikkinainen odottelu tuntuu, se on to-del-la syvältä! Palvelijatar ei kestä pientäkään odottelua. Se kiipeilee seinille ellei kaikki suju sutjakkaasti. Nukkua Se ei osaa juuri lainkaan, silmät on jatkuvasti ristissä ja järkipaha on muumioitunut. Minä pelkään Sen nykyisin olevan ympäristölleen turvallisuusuhka. Mitä ehdotat Mûmak lääkkeeksi tähän?

Jawa kirjoitti...

Minä en tykkää odotella :| Varsinkaan hississä. Aina pitäisi odottaa, miksei koskaan voida vain mennä?
Ihminen kyllä vähän lupailee, että kohta ei enää tarvitse odottaa hissiä. En minä tiedä, mitä kummallisuuksia se puhuu, noihin rappusiin en kyllä aio suostua.

Ragnar kirjoitti...

Minä odottelen aina, että mamma herää ja tulee töistä ja huomaa mut. Mamma ei tahdo huomata mua. Tuijottaa vaan eteensä. Ei ole edes koiria siinä ohjelmassa.

Mûmak kirjoitti...

Minä olen hyvä odottamaan, mutta ihmiset ilmeisesti ei. Pidä Palvelijatar liikkeessä tarjoamalla pikkuyllätyksiä ;)

Mûmak kirjoitti...

Ehkä sun ihminen kantaa sinut aina portaita pitkin ;) Vai olisko sillä jotain muuta mielessä?

Jawa kirjoitti...

HYI KAUHEA, ei kai se sellaista suunnittele :O Minä en kyllä sylissä niitä mene, kaatuu vielä ja heittää minut laidan yli pohjaan asti.