lauantai 15. joulukuuta 2018

Luukku 15


Lauantaiaamuna pojat miettivät, mitä tekisivät. Oli kaunis päivä, joten he pakkasivat eväät reppuun ja lähtivät retkelle läheiselle vuorelle, jonka tuulenpieksämillä rinteillä oli aitoa mammuttiaroa. Pitkähammas muisteli nuoruuttaan, jolloin mammuttiarot levisivät kaikkialle. Nyt ilmaston lämpeneminen oli tuhonnut suurimman osan aroista ja mammuttienkin elinolot muuttuivat. Nuoriso sopeutui uusiin oloihin, mutta lähes satavuotias Pitkähammas kaipasi menneitä aikoja. Kävely mammuttiarolla kylmän tuulen puhaltaessa pitkään karvapeitteeseen tuntui hyvältä, tulevaisuus ei pelottanut ja ovi hiljaisuuteen oli luonteva jatko elämälle. Mutta nyt ei ollut aika miettiä tulevia. Nyt juostiin kilpaa tuulen kanssa, syötiin eväitä ja parannettiin joukolla maailmaa.


    Pirjoriitta 11,  Mako3

1 kommentti:

Párek pakisee kirjoitti...


Margaret Mahy, Ovi hiljaisuuteen