Lauantaiaamuna pojat miettivät, mitä tekisivät. Oli kaunis päivä, joten he pakkasivat eväät reppuun ja lähtivät
retkelle läheiselle vuorelle, jonka tuulenpieksämillä rinteillä oli aitoa
mammuttiaroa. Pitkähammas muisteli nuoruuttaan, jolloin mammuttiarot levisivät
kaikkialle. Nyt ilmaston lämpeneminen oli tuhonnut suurimman osan aroista ja
mammuttienkin elinolot muuttuivat. Nuoriso sopeutui uusiin oloihin, mutta lähes
satavuotias Pitkähammas kaipasi menneitä aikoja. Kävely mammuttiarolla kylmän
tuulen puhaltaessa pitkään karvapeitteeseen tuntui hyvältä, tulevaisuus ei
pelottanut ja ovi hiljaisuuteen oli luonteva jatko elämälle. Mutta nyt ei ollut
aika miettiä tulevia. Nyt juostiin kilpaa tuulen kanssa, syötiin eväitä ja
parannettiin joukolla maailmaa.
Pirjoriitta 11, Mako3
Pirjoriitta 11, Mako3
1 kommentti:
Margaret Mahy, Ovi hiljaisuuteen
Lähetä kommentti