Luukku 24

 
Aattoaamuna ani varhain mammuttilan ovelta kuului koputus. Jääluu ehti ensimmäisenä avaamaan ovea. Onneksi ehti, sillä siellä oli Ubik. Jääluu juoksi innoissaan esittelemään uutta ystäväänsä muille.

"Hei, tämä on Ubik. Tapasimme leirillä ja lupasin, että hän saa tulla meille viettämään joulua. Käyhän se?"

Totta kai mammuttilan joulupöydästä löytyi yksi vapaa paikka Jääluun kaverille. Ja ruokaa kyllä riitti. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta oli pöytään katettu. Hopeaturkki livautti yhden ylimääräisen kirjapaketin kuusen juurelle, jotta vieraallekin olisi jotain. Ilta kului iloisesti leikkien, laulaen ja jutellen. Vanhemmat ottivat tilkan punaviiniä juhlan kunniaksi ja lapsille oli limua. Aamu alkoi jo sarastaa, kun juhlijat viimein vaipuivat uneen.

Me sanomme tältä erää hyvästit mammuteille ja heidän ystävilleen. Ehkä ensi vuonna taas tavataan. Ja ellei tavata, luetaan suoraan.

Pirjoriitta 18,  Mako 5

Kilpailu on siis ratkennut. Onnittelut molemmille. Palkkiotoiveita saa kertoa, Jotain ehdotuksia löytyy täältä
https://lunnipoika2.blogspot.com/2018/11/huomenna-se-alkaa.html

 Ne selvittämättä jääneet
Luukku 4:  Brehm: Eläinten elämää
Luukku 7: Juha Vuorinen: Viimeinen suuri seikkailu
Luukku 9:  Irving Vallace: Kunniavieras
Luukussa 10 oli tassutellut varis
Luukku 20: Tauno Kaukonen: Klaani