Eilen oli sateista ja harmaata, mutta kyllä me silti päästiin puistoonkin. Lauantaina "pomo" laittoi minulle tämän vuoden ekan punkkilääkityksen. Ja sepäs sattuikin sopivasti, sillä eilen illalla kaulastani löytyi punkki, joka oli kuollut kuin kivi, mutta edelleen kiinni nahkassani. Tulipahan punkkipihdille käyttöä. Mutta suosittelen kaikille muillekin jo punkkitarkastuksia. Viime yönä oli pakkasta, mutta eiköhän aurinko taas nosta ötökät aktiivisiksi.
Huomenna alkaa kymmenen päivän jakso, jolloin "pomo" lukee työsähköpostejaan ahkerasti. Vihdoinkin on päästy niin pitkälle, että viimeisetkin irtisanomiset pitäisi olla ilmoitettu 15. päivään mennessä. Postiahan voi tietenkin tulla jo huomenna. Sitä odotellessa.
6 kommenttia:
Mullakin on jo punkkilitku niskassa. Palvelijatarhan saisi sydänkohtauksen, jos punkin minusta löytäisi. Suunnilleen suurennuslasilla Se on turkkini tutkinut siitä asti kun tänne pentuna muutin.
Mitä ne sellaiset punkit on?
Hyvä, että tutkii. Minua ei yleensä syynätä, joten aina silloin tällöin on punkki päässyt imemään itsensä ihan pullakaksi.
Yritä välttää, että et koskaan pääse tutustumaan. Ovat aika inhottavia verenimijöitä, kun levittävät tauteja. Tosin joku ikävä ihminen on todennut, että mistä sen koirasta huomaa, jos sillä aivot pehmenee.
Mamma nauroi tuolle heitolle. En ymmärrä, miksi.
Ihmiset on outoja.
Lähetä kommentti