Kun harvoin kirjoittelee, voi keskittyä vaikka sään muutoksiin. Sää kun vaihtelee.
Näin kivaa oli jokunen päivä sitten.
Onneski tuosta talvesta tuli nautiskeltua, sillä se meni jo. Lumet on sulaneet, vettä staa ja kuraa kantautuu sisään.
Mitä tässä nyt muuta kuin lepäilyä. Minua on myös ruvennut kaikki äänet taas pelottamaan, joten usein haluan lenkiltä äkkiä kotiin. "Pomo" epäilee, että pimeä pelottaa minua, kun se ei kuule sen ihmeempiä ääniä. En minäkään aina kuule. On tehty kunnon lenkkejäkin ja käyty koirapuistossa ja kaikkea, mutta ei ole sateen kestävää kameraa ja muutenkin on kameratalous vähän heikkoa. Isoon kameraan tarvittais uusi putki, jotta vois zoomailla, mutta taivaita sillä voi silti kuvailla.
Tänään on kyllä niin harmaa päivä, ettei kannata mitään kuvata.
4 kommenttia:
Kuule kamu, en minäkään yhtään tykkää pimeässä tepastella. Aika lyhyiksi jää iltalenkit. Palvelijatar epäilee, että näen näkyjä,kun murahtelen ja haukahtelen vaikka ketään ei näy missään. Mutta sepä ei kuule kaikkea mitä minun tarkat luppakorvani kuulevat. Vaarallisia ääniä!
Huh, ei ole pitkä aika siihen, kun hullut ihmiset syytävät paukkuvia ja kirkkaita juttuja taivaan täyteen. En tykkää yhtään! Onkohan olemassa koirille kuulosuojaimia?
Kyllä sitä on pimeällä oltava tarkkana.
Ei taida olla kuulosuojaimia. "Pomo" varasi meille jo evakkopaikan vuodenvaihteeksi. Saman kuin viime vuonnakin. Toivottavasti se onnistuu. Onhan niitä rauhoitteita, mutta parempi, jos pärjää ilman.
Minäkin haukun enemmän pimeässä. Siellähän voi vaania vaikka mitä mörköjä näkökentän ulkopuolella! Parempi varuiksi luikkia kuin riskejä ottaa. Sitä mieltä minä olen, vaikka mamma on eri mieltä - ja varmaan sinun pomosikin.
Kaikki koirat ovat enemmän varuillaan, kun on kylmä. Mutta ei ihmiset tunnu sitä ymmärtävän.
Lähetä kommentti