Enni vietti 6-vuotissynttäreitään ja yllättäin minäkin pääsin mukaan,
mutta eihän minulle kakkua tietenkään annettu.
Sylissä kyllä "sain" olla. Thomas ottaa minut aina syliin, kun nähdään, joten siihen olen tottunut.
Mutta sitten, kun jouduin ihan vieraiden ihmisten syliin, oli aika epävarma fiilis. Yritin "pomolta" saada apua, mutta se vain heilui kameransa kanssa.
Elle tuli kuitenkin lohduttamaan minua.
Mutta kaikesta selvisin kunnialla ja pääsin kotiinkin ajoissa hienoa auringonlaskua ihailemaan.
4 kommenttia:
Onnea Ennille. Minä muistin, että Enni olisi ollut Ebbaa pari kuukautta vanhempi, mutta se onkin just toisinpäin. Hieno kakku.
Ehkei halilunnin rooli ole sitten sinulle Mumak sopiva, jos et tykkää olla vieraiden ihmisten silitettävänä. Jääköön ne hommat berneille.
Aika samanikäisiähän nämä ovat.
Minä en tykkää, että minua yritetään pitää kiinni. Silittäminen ja rapsuttaminen on kivaa, mutta sylissä tunnen itseni kahlituksi. Vapaus on tärkeää.
Lähetä kommentti