Oli se minustakin mukavaa, kun aamulenkille lähtiessä veden loiske kuului ränneistä.
Meidän aamulenkki oli aika myöhään, kun "pomo" heräsi vasta yhdeksältä. Oli se kyllä taas kolmen aikaan lueskellut jotain paksua kirjaa.
Sen verran liukasta ja muhkuraista on näissä meidän rinteissä, että "pomo" jaksoi taas nalkuttaa. Mutta kun se hidastelee ihan väärissä paikoissa ja haluaa eteenpäin silloin, kun pitäisi vain odottaa. Minusta juostaan tuhatta ja sataa kunnes tulee joku hieno tyttöhaju. Siihen sitten jäädään tutkimaan juttu tarkkaan.
"Pomon" mukaan minua ei nyt voi päästää irti missään. Olen kuulemma niin arvaamaton tällä hetkellä. Mitä arvaamatonta siinä on, että nartut on elämän pääasia ja piehtarointi toisella sijalla.
Onneksi koirapuistossa sentään saan olla vapaana.
Tyttö tosin on leikattu eli vain lievästi kiinnostava,
Mutta mukava sen kanssa oli tutkia puistoa. Siellä oli ollut paljon porukkaa sen jälkeen, kun viimeksi olin paikalla. Kuultiin, että meilläpäin on kapia parissa koirassa. Kettuja epäillään levittäjiksi. Pitää siis olla vähän varovainen.
Nyt oli sen verran pitkät ja tasokkaat lenkit, että oli ihan kiva välillä mennä kotiin.
"Pomo" kävi eka kertaa eläissään Kauniaisissa. Meni junalla ja tuli seuraavalla takas. Kävi kirjastossa hakemassa dvd:n, jonka joku aika sitten palautti vahingossa kirjastoon. Mentiin sitten lenkille, kun "pomo" ja dvd palasivat kotiin. Tuttu amerikan akita oli kaupan ulkopuolella odottelemassa. Sillä olikin nyt tuntematon taluttaja, joka huusi "pomolle" "Älä tuo lähelle! Tämä tykkää syödä pikkukoiria." "Pomo" sanoi: "Kait tästä kuitenkin saa ohi mennä." Jotkut koiraihmisetkin on outoja, etenkin miehet, joiden pitää saada uhota koiriensa voimilla. Minä en tietenkään välittänyt koko hurtasta, se kun on uros. Ei vois vähempää kiinnostaa.
5 kommenttia:
No just sama huomio meillä: jos taluttajana on nainen, ei mitään ongelmaa 'kunkkukoirien ohituksessa' mutta ans' olla jos on remmin toisessa päässä äijä! Silloin kuullaan jo kaukaa varoituksia tuomasta nakkia kuonoetäisyydelle. Yhden kerran lähestyttiin ihan löysällä hihnalla sitä "petoa" ja mites kävikään... se "peto" lähestyi minua ihan kaverina vaikka oli uros. Minä se olin ärhäkkänä, mutta ohi mentiin melkein tyylillä. Palvelijattarella oli outo virne naamallaan.
Piti vielä kysäistä, että tarttuiko porvariston hillitty (s)harmi Kauniaisissa?
Usein koirat osaa käsitellä nuo tapaamiset paremmin kuin se hihnan pää, etenkin jos hihnan toisessa päässä on turhan paljon testosteronia.
Ei näy mitään sharmia "pomossa". Sanoi, että oli aika surkeannäköistä seutua se kirjaston ympäristö. Mutta varmaan siellä jossain leijuu se hillitty harmi.
Meillä pikkukoirien omistajat ei päästä minua katsomaan omaansa vaikka kuinka heiluttaisin häntään. Miuh, minä haluan vain haistella... Isot kiertävät yleensä kaukaa.
Pikkukoirat tietäväet, että sinä osaat niitä käsitellä oikein... ja ilmeisesti isotkin tietää ;)
Lähetä kommentti