...hetket katoaa...
...elämämme valuu hukkaa...
...jollen ennen kuolemaamme saa...
...rakkauttamme kukkaan...
"Pomo" osaa kasapäin outojen laulujen sanoja. Niitä se aina hoilailee etenkin ollessaan hyvällä fiiliksellä. Ei ole viimeaikoina paljon hoilaillut, eikä paljon muutakaan. Piti kolme päivää lomaakin muka siivotakseen. Ei todellakaan siivonnut. Sen verran ryhdistäytyi, että osti ruukkuyrttejä ja siirsi ne isompiin ruukkuihin muka kasvamaan. Yrtit kuoli. Ruusut vielä sinnittelee.
Siivoamisen sijaan liukasteltiin tuonne rantaan, joss on koko talven oleillut valkopäätiainen.
Ei kait me sitä nähty, mutta onpahan käyty paikalla. "Pomo" sanoi, että ehkä voidaan mennä toistekin, kun nyt on tätä eläkettä pari viikkoa. Aika stressaantunut tuo "pomo" on noista eläkeasioista, kun ei tiedä, saako potkut vai ehtiikö eläkkeelle. Kyse ei ole kovin monesta viikosta, mutta tiedä häntä.
Kun "pomo" on todennut, että pitäisi jotenkin aktivoitua, on aloitettu taas lenkkeily. Minun kannalta ihan hyvä, että päätti satsata kävelyyn eikä esim. kuntosaleiluun. Aurinkokin paistoi yhtenä päivänä vaikka hyvin me kävellään räntäsateessakin. Tosin nyt "pomo" keksi ruveta kehittelemään flunssanpoikasta.
Minusta on kiva juosta vapaana säässä kuin säässä, mutta "pomo" ei kanna kameraa mukana kuin joskus.
Auringon paistaessa "pomo" huomasi tehneensä jälleen kerran väärän valinnan. Uudet lasit on auringossa tummuvat, joten nyt "pomon" maailma näyttää aina synkältä. Eikä auta vaikka aurinko menisi pilveen, sillä vaaleneminen kestää ja kestää. Tummuminen tapahtuu hetkessä. Nyt "pomo" miettii, onko ilman laseja vai vanoilla laseilla. Se kun haluaisi ihailla auringon valoa ja sinistä taivasta. Uusia laseja ei nyt edes ajatella, sillä saattaa olla, että "pomo" joutuu hankkimaan hampaan. Hammas maksaa moninkertaisesti lasien verran.
Piristystä elämään toi ystävältä saatu ystävänpäivänkukka.
4 kommenttia:
Olis se tosi epistä, jos ne potkut antais noin lähellä eläköitymistä! Nykyisinhän on vallassa sellainen SSS-jengi, että ei voi odottaa kuin päättömiä päätöksiä ja kansan kyykyttämistä. Toivotaan työasioiden järjestyvän parhain päin ja ettei se flunssa iske Pomoon.
Kimpparetki teidän kanssa Seurikseen ja/tai Suomenlinnaan toteutetaan kun ollaan päästy loskasta ja moskasta. Kuraista koiraa on kurja kuljettaa julkisissa, kun tappijalkaa on kannettava sylissä.
Mamma nyökytteli tuossa elämä valuu hukkaan -kohdassa. Ei mulla vaan. Tänään oli jännä päivä. Veikka jätti portin olohuoneeseen auki. Harmi, että mamma tuli niin pian kotiin. Me ei lenkkeillä. Mamma kantoi kotiin jonkun hassun härvelin. Ei se sitä ole käyttänyt. Sanoi, että se on parempi jaloille kuin lenkkeily - no on varmaan, kun ei sitä käytä. Lepuuttaa vaan jalkojaan, mokoma. Toivottavasti tosiaan pomon hommat selkiintyy.
Odottelemme kesää ja parantelemme flunssaa.
Ihmiset usein pilaa kaiken kivan.
Lähetä kommentti