Minä tässä vain heinää syön ja saan syödäkin ihan kyllikseni, sillä "pomo" on innoissaan, kun pihlajat taas kukkii.
Se ottaa koko ajan kuvia niistä kukista,
edestä
ja sivulta.
Minä viihdyn hyvin nämä kuvaussessiot. Eikä haittaa vaikka haluan välillä vaihtaa paikkaa. Meillä noita pihlajia on joka paikassa. Kun seuraavan kerran löydän hyvän paikan, kyllä "pomo" taas viihtyy kameransa kanssa. Muuten se ei viihdy kovin hyvin. Se on mokaillut töissään ja kärsii sitten unettomia öitä. Luulisi ihmisen jo tuohon ikään tottuneen mokailuun niin, ettei paljon viitsi eväänsä heilauttaa. Mutta ei, sitä pitää kuvitella hallitsevansa asiat niin, ettei mokaile.
4 kommenttia:
Tuo on niin tuttua mulle Mûmak! Kun Palvelijatar oli töissä ja oli mokaillut koko maailma kaatui sen niskaan. Ei auttanut vaikka sillä oli huippuhyvät proffat pomoina. Sille vakuutettiin, että ilman mokia ei ole kehitystä, ja että jos ei ihminen ikinä tee virheitä hän ei taatusti tee mitään muutakaan. Eukko ei ole vieläkään unohtanut tekemiään mokia, hyvä ettei vieläkin valvo niiden vuoksi!
Näin se on noiden ihmisten kanssa. Minä osaan elää hetkessä miettimättä menneitä - tosin minähän en mokailekaan koskaan.
Meilläkin mamma tykkää pihlajankukista. Kuulemma tuoksuvat hyvälle. Minä viihdyn paremmin siellä ruohikossa, tassut tukevasti maassa. Sano sille pomolle, ettei mokailu haittaa, kun kotona odottaa aina niin hieno Mûmak!
"Pomo" lähettää terveisiä, että mammalla on hyvä maku, tykkää lunniksista ja pihlajista.
Lähetä kommentti