perjantai 16. joulukuuta 2016

Hyvää matkaa Ragnar!


Rakas ystäväni Ragnar väsyi eilen taistelemaan tautia vastaan.



Melkein tasan vuosi sitten tapasimme ensimmäisen kerran.


Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

6 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Tosi kaunis runo. Terveisiä Ragnarille sinne sateenkaarelle! Otamme osaa suruusi, Mûmak.

pirjoanneli kirjoitti...

Kiitos. Minä otin jotenkin tosi raskaasti tämän. Oli seurattu tiiviisti Ragnarin sairastamista. Ja tuli väkisinkin mieleen Nortti, jolla oli sama tauti.
Runo on Vuokko Laation. Se on kaunis.

Miia kirjoitti...

Kiitos, Pirjo ja Mûmak! Olette olleet meidän lunnielämässä tärkeä pilari. ♡

pirjoanneli kirjoitti...

Olisi kiva, jos sinulla, Miia, olisi vielä joskus oma terve lunni, mutta ymmärrän, ettei tuon kokemuksen jälkeen tee mieli. Mutta tervetuloa Mûmakia katsomaan ja lunnikävelyille. Ja pidetäänhän me muutenkin yhteyttä.

Miia kirjoitti...

Se olisi kiva - terve lunni. Riski lunnikoirasyndroomalle on kuitenkin niin iso, etten usko pystyväni toista enää hankkimaan. En tiedä, miten kestäisin, jos sama olisi edessä. Mietittiin sitä tuossa yksi päivä miehenkin kanssa, että sinä olet ollut rohkea, kun olet ottanut toisenkin lunniksen. Onhan noi ihan mahtavia luonteeltaan ja kauniita kuin mitkä!

pirjoanneli kirjoitti...

Ymmärrän, ettei tuollaisen jälkeen uskalla. Minulla Nortti eli sentään n. 14 vuotta vaikka oli sellaista taiteilua. Uuden kun otin, mietin kyllä, mutta oli tutuilla mennyt hyvin nuorena "perusterveitä" rotuja olevia koiria, joten ajattelin, että huono onni voi sattua minkä vain kohdalla. Terve lunnikoira on kyllä ihana ja Mûmak on todella terve. Mutta kyllähän minä olen sen kanssa ihan ylivarovainen tuossa ruokinnassa.