Luukku 18

Mammutit olivat aika uupuneita päästyään vihdoin heinäaavikon läpi. Metsän reunassa oli valtava kanto, jonka vierellä mammutit levähtivät syötyään eväät. Modocihan ei väsyttänyt, koska hän oli tottunut arojen matkaaja. Niinpä Modoc pyyhälsi taas tiehensä huikaten mennessään: "Odottakaa hetki tässä. Minulla on teille taatusti mieleinen yllätys."

Kuten voi olettaakin, hetki venyi ja venyi. Pitkähammas ajatteli lähteä etsimään Modocia, kun oudot äänet pysähdyttivät hänet.  Ihmisiä oli jossain lähistöllä. Ihmisten puheet eivät kuulostaneet lempeiltä. Kyse oli pikemminkin kiihkeästä riidasta. Tämä ei tainnut tietää hyvää. Onneksi Modoc saapui samantien ja lähti johdattamaan joukkoa kohti ihmisiä. "Älkää nyt arkailko. Tästä tulee taatusti mukavaa."