Ihanaa! Aurinko paistoi ja pulkkamäkeen päästiin.
Pitkähammas
oli unohtanut piponsa kotiin, joten Hopeaturkki antoi kaulahuivinsa ja
käski Pitkähammasta pukemaan se päälleen. "Ei tällainen kirjava huntu
sovi itseäänkunnioittavalle mammuttiurokselle", nurisi Pitkähammas.
"Itseäänkunnioittavalle urokselle ei sovi hankkia tautia juuri jouluksi,
joten huivi päähän!" komensi Hopeaturkki, eikä asiasta keskusteltu sen
enempää.
Päivä
oli tosi mukava. Kaikki laskivat mäkeä mukkelismakkelis, kiipesivät
takaisin ylös ja uudestaan alas. Aika kului niin huomaamatta, että
kotiin mentiin vasta iltaruoalle. Jääluu oli niin väsynyt, että nukahti
melkein heti. Jotain epämääräistä huomisesta ja vieraista kuului sen
korviin juuri ennenkuin uni voitti.
2 kommenttia:
Kirjava huntu, W. Somerset Maugham
Aivan oikein.
Lähetä kommentti