Olin taas hoitovuorossa. Oli välillä aika rajua menoa. Hevisaurus pauhasi täysillä ja "pomokin" loikki ja hyppi kuin heikkopäinen.
Outo on tuo "pomon" poikakin välillä.
Vai onko teillä tällaisia tapoja?
Elle huolehti kuitenkin, että sain välillä rauhassa levätä.
Uni maistuikin.
Välillä lepäiltiin yhdessä.
Tuollainen pieni käsi kaulalla tuntuu aika kivalta.
Mitens olisi pienet maistiaiset?
En ole kerjännyt. Ei kiinnosta. En edes katso sinne päin.
Rapsuta vain. Se tekee hyvää. Juu, siitä kohti juuri.
Me tykätään toisistamme.
Kyllä me Enninkin kanssa hengailtiin, vaikkakin enemmän niin, että minä katsoin
ja Enni teki omia tärkeitä juttujaan.
Välillä sitten ihan vain lepäsin.
Kaunis päivä oli, vaikkakin aamulla tosi kylmää. Kun iltapäivällä kotiuduttiin, oli ilmakin jo lämpenemässä.
Kaupunki oli kaunis laskevan auringon hohteessa. Minä en nykyisin tykkää siitä, että aurinko laskee. Pelottaa mennä ulos iltapimeällä, kun siellä voi olla niitä raketinpaukuttajia. Tänään oli matontamppaajapiru ja paljon kiekon lätkijöitä, mutta ei se sitten ollut niin hirveää kuin pelkäsin. Minä vapisen hississä matkalla alas niin, että "pomo" pelkää minun hajoavan. Aamulla en tietenkään pelkää vaikka on pimeää. En minä pimeää pelkää vaan ilotulituksia. "Pomo" toivoo, että tämä menee joskus ohi.
2 kommenttia:
Tuollainen oma pieni rapsuttaja ja peittelijä on oikein kätevä olla olemassa. Onpas teillä ollut kova meno päällä, onneksi oli lepohetkiäkin ; )
Minäkin nykyisin jarruttelen myöhäislenkeille lähtöä. Aina siellä jokin valopää pari paukausta saa ilmoille. Onneksi eivät pääsiäisenä ja vappuna rakettien kanssa juhli! Vaikka voihan sellainenkin tapa jonkun mieleen tulla.
Varmaan joku keksii, että pääsiäinen ja vappu kaipaavat myös omia ilotulituksia.
Lähetä kommentti