Joutessani maanantaina kokeilin kaikenlaista ja unohdin palauttaa perusjutut.
Minähän tykkään näistä valoisista näkymistä.
Käytiin sopivasti puolen päivän aikaan reilun kymmenen kilometrin lenkillä ja otin kuvia urheiluasetuksilla.
Tuo ylimääräinen valoisuus lumen ja valkoruskean koiran kanssa teki tällaista taiteellisempaa näkemystä reissuun.
Kovalla yritykselläkään en varmaan olisi saanut tällaisia kuvia, jos olisin niitä halunnut.
Pelloilla oli kyllä oikeastikin kaunista, mutta kovin harmaata. Sitä tummaa harmaata minun oli tarkoitus kuvata. Toisaalta, päivä on kyllä ollut fiilikseltään valoisa, joten tämä on tunnelmakuva eikä reaalimaailmaa.
Hyvin tuo automaattinen sarjakuvaus toimii. Joskus pitää kokeilla sitä käsisäätöistäkin.
Mutta Mûmakhan ei taiteellisuudesta välitä. Pääasia, että saa juosta vapaana.
Mutta minä olen sen verran tylsä, että palautin perusasetukset kameraan ja varmaan muistankin vähän aikaa ne pitää.
2 kommenttia:
Onpas valkoinen valkoinen. Hyvin näkyy varjotkin. Kyllä sitä koirakin tällaisia eroja huomaa.
Sinä oletkin tarkka poika.
Lähetä kommentti