torstai 15. tammikuuta 2015

Ei mikään ole niin viisas kuin lunnikoira


"Pomo" on vielä tämän viikon töissä, joten minä saan pärjäillä päivät yksin. Joku huono omatunto tai muu sellainen on saanut "pomon" ajattelemaan minua. Nyt minulle tarjoillaan hississä ja lenkeillä herkkunamuja, jotta unohtaisin pelätä. Kannattaa sopivissa kohdissa pysähtyä ja vetää häntää koipien väliin. Silloin saa kanafilettä.


Alkaa olla paikoin aika mielenkiintoinen keli, kun on sulanut ja jäätynyt ja satanut lunta ja taas jäätynyt. Tänä aamuna hanki paikoin kantoi minua, että sen verran pakkasta yöllä. Minuahan ei liukkaus haittaa, mutta "pomo" tekee välillä aika näyttäviä balettiliikkeitä lenkkeillessämme. Jossain on sitten salakavalasti hiekanmurusia, salakavalasti, koska siinä "pomo" voi ruveta kuvittelemaan, ettei tartte hiipiä vaan voi kävellä normaalisti. Ja sitten onkin joku liukas jää lumen alla seuraavan askeleen kohdalla. Pystyssä on "pomo" toistaiseksi pysynyt, mutta kovasti komentaa minua olemaan vetämättä.


Iltaisin huvittelen joululahja-Ihaan kanssa, kun "pomo" kyllästyy heittelemään tuota flamingoa. Senkin sain joululahjaksi. Se on vinku, jonka vinkuna ei kuulu ihmiskorville. Minun korvista se kuulostaa kivalta, joten se on yksi lemppareitani nykyisin.


Koppini siirtyi kirjahyllyn eteen siinä toivossa, että patterista tulisi enemmän löämpöä huoneeseen. Turha toivohan se on, kun ikkunoista puhaltaa hyytävää viimaa vaikka "pomo" on niitä yrittänyt tilkitä. Meillä on vähennetty lämmitystä kuulemma säästösyistä. Ei meinaa ylös riittää paljon sitä lämmintä nykyisin. Mutta tarkenee "pomokin" kun laittaa monta kerrosta vaatetta päälle ja paljon villasukkia jalkaan. Minulla oli ennen tuolla kopissa ihan mukavaa, kun se oli patterin vieressä, mutta pärjään minä nytkin. Olen nyt enemmän sohvalla, kun tuohon koppiin tuulee.

4 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Just noin Mûmak, pitää oitis käyttää hyväkseen jokainen heikko hetki noiden ihmisten kanssa. Minäkin esitän heti ontuvaa kärsivää koiraa, jos ollaan menossa väärään suuntaan ; ) Harmi ettei Palvelijatar ole palkinnut minua herkuilla ulkona mistään uroteoista. Ei vain ole pöljä hoksannut. Kotona jallitan kyllä mennen tullen ylimääräisen herkkupalan esittämällä hyyyvin onnetonta ja tylsistynyttä koiraa huokailemalla äänekkäästi elämän kurjuutta.

Jawa kirjoitti...

Päy.

Mûmak kirjoitti...

Minulla on herkkupalat kyllä niin vähissä, että kaikkensa on tehtävä.

Mûmak kirjoitti...

Buh.