keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ei se lopu ikinä

Tultiin iltalenkiltä sopivasti keskelle ilotulitusta. Jätkälauma ihasteli, miten hienoja pamauksia ja valosuihkuja saavat aikaan. Yllättäin pysähtyivät enimmät ampumaan juuri meidän talon nurkalle. Yritin niille selittää, ettei ole kiva, kun koira pelkää. Eka porukka selitti, ettei he moista tietenkään. Takana tuli toinen porukka, joka vain käveli ohi. Kun olivat päässeet mäen alle, jatkoivat paukkujen heittelyä. Siellä oli lenkillä yksi toinen paukkuarkakoira. Meillähän tämä vielä jotenkin sujuu, kun jaksan kantaa Mûmakin kotiin, kuten tänäänkin kannoin, mutta se toinen, jonka näin, painaa yli kaksikymmentä kiloa. Sitä ei niin vain oteta kainaloon. Jonain päivänä minusta oikeasti kehkeytyy nuorisoa vihaava mummo.


Kaunista on ollut, mutta kylmää. Tuuli on hyytävä.


Hienoja auringonlaskuja näkyy. Jatkossa voi jäädä näkemättä. Pakko ruveta tekemään töissä pitkää päivää. Olen ollut niin laiskana tässä, että kellokortti huitelee kohtuuttomasti miinuksella. Joten jatkossa saapunen kotiin vasta auringon jo laskettua. Toisaalta säätiedotus lupaa vesisateita, joten joutaapahan töitä tekemään.

2 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Oltiin puoli yhdeksän ulkona ja tietenkin parin sadan metrin päässä olevien talojen pihoilta alkoi lennellä raketteja. Párek alkoi kiskoa kohti kotia. Alepan vartija juoksi jonkun toisen miehen kanssa hirveää vauhtia mäkeä alas ja huomasin edellä viilettävän viisi teinipoikaa. Olivat varmaan olleet "ostoksilla" Alepassa. Ja rapussa on vastassa kissanpissan haju. Asiasta on muutama naapuri valittanut isännöitsijätoimistoon ja taloyhtiön pj on soittanut sen asunnon omistajalle. Tuskin siitä on apua, kun ei reagoinut huumeisiinkaan. Poliisit menivät omilla avaimillaan tutkimaan löytyykö mömmöjä. Vuokralainen oli luvannut, ettei polta asunnossa. No, kissanpissa peittää nyt ne höyryt.

pirjoanneli kirjoitti...

Teillähän on vieläkin eläväisempää porukkaa kuin meillä.