Remonttikin on edennyt niin, että parvekkeelta pääsee säätilan tarkistamaan.
On välillä ollut ihan aurinkoistakin, välillä pilvistä.
Ukkospilvetkin ovat uhanneet, mutta toistaiseksi jyrinöiltä on vältytty.
Kohinaa sen sijaan on kuulunut,
kun on satanut kaatamalla. Kuuroja sanovat. Minä ainakin hyvin kuulin.
Kasvimaa on saanut pärjätä aika pitkälle omillaan.
Rehevästi onkin pärjännyt. Vieraitakin on taas käynyt. Kaikki unikon kukinnot oli katkottu pois. Kaikkea sitä ihmiset tarvitsee.
Mansikoita sentään oli litran verran, kun eilen käytiin. Nelisen tuntia "pomo" kitki, eikä koko mansikkapenkkiä saanut siivotuksi. Olisikohan helpompaa, jos kävisi useammin. Mutta tänäänkään ei kuulemma ehditä. Pitää siivota. Ehkä "pomo" ei jaksa, kun joutui eilen olemaan auringossa, itikat ja muurahaiset pureskeli, nokkoset polttivat ja takiaiset viiltelivät haavoja. Minä fiksusti pysyttelin varjossa vesikupin vieressä.
Remontti ei tietenkään ole vielä kokonaan ohi, mutta jotain päästään jo palauttamaan paikalleen. Onkin ollut aika rasittavaa, kun en ole päässyt ikkunasta elämää seuraamaan. Nyt on jo sänky paikallaan ikkunan vieressä ja hallitsen elämää. Makkari onkin suht kunnossa, mutta kaikialla muualla on sitten kaaos.
En ymmärrä, onko pakko jokainen kirjakin tomuttaa ja nurkissa hammasharjan kanssa riehua. Minulle riittäisi vähempikin. Tällä tahdilla valmista ei ole vielä joulunakaan.
Aulikki sentään ajattelee minuakin. Vei meidät mustikkametsään. Poimivat "pomon" kanssa niitä mustikoita ja me saatiin Epun kanssa olla vapaana. On se kivaa sellainen elämä.
"Pomo" kävi uimassa. Heitti kuulemma talviturkkinsa. En minä mitään muutosta sen turkissa nähnyt. Eppukin kastui melkein kokonaan.
Minä vain ihan sivistyneesti varpaani huuhtelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti