torstai 15. joulukuuta 2016

Luukku 15


Lentomatka oli pitkä ja rasittava, mutta lopulta oltiin perillä punapyökin varjossa. Tosin punapyökkiä ei kyllä näkynyt missään. Modoc selitti, että lentokentät nyt ovat kaikkialla samanlaisia, sekavia,  kalseita, meluisia, harmaita. Mutta matkustamiseen kuului myös kaikki tämä odottelu ja tungokset. Jääluu ei kyllä olisi millään jaksanut odottaa, ei ainakaan seisoskella paikallaan. Istuttuaan monta tuntia paikallaan koneessa, hänen oli pakko saada purkaa energiaansa jotenkin. Onneksi kentän reunalle oli pystytetty kiipeilyseinä. Joku oli tainnut ajatella kärsimättömiä lapsimatkustajia. Jääluu kiipesi korkealle ja näki jotain uskomattoman ihanaa. "Tuonne mennään!" hän huusi.

3 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Punapyökin varjossa, Binchy Maeve

pirjoanneli kirjoitti...

Hienoa Párek! Jännäksi menee:
Jawa 8 - Párek 7

Mûmak kiittää ihanasta kortista ja minä kiitän vieläkin ihanammasta kortista.

Párek kirjoitti...

Hauskaa, että kortit tulivat perille. Nykyisinhän niitä kuulemma katoilee matkalla.