Ääni kuului parvekkelta. Kun Pitkähammas ja Hopeaturkki saapuivat paikalle he huomasivat, että Jääluu istui lumessa ja kiljui kurkku suorana: "Täällä on jokin varjo, eikä se ole laskuvarjo. Se on jonkun pedon jälki tai varjo tai kummituksen jälki tai kiduttajan varjo, joku kamaluus joka tapauksessa. Apua tarvitaan." Hopeaturkki naurahti ja sanoi: "Odotapa vähän, niin kutsutaan se peto paikalle." Jääluu alkoi vapista pelosta. Eihän petoa voinut kutsua tänne. Mutta Hopeaturkki kuului jo huutelevan sisällä: "Hei peto! Tännepäin!" Ei voinut olla totta. Vanhemmat olivat tulleet hulluiksi ihan ykskaks. Jääluu päätti, että jos hän selviää tästä hengissä, hän ei ikinä enää jätä vanhempiaan yksin vaan valvoo, ettei hulluus pääse enää käsiksi.
3 kommenttia:
Kiduttajan varjo, Gene Wolfe
Ihan turha tuo ihminen. Sitten kun se tietää niin sitten se on liian hidas. Antaisi minun hoitaa yksinäni tällaiset asiat.
Pàrek ehti ensin, mutta tuttuja kirjoja tulee jatkossakin.
Lähetä kommentti