maanantai 5. joulukuuta 2016

Luukku 5


Olihan se ihmeellinen paikka. Matkalla Pitkähammas kertoi, että nyt mentiin yhteen maailman vaarallisimmista paikoista. Hän kyllä sanoi myös, ettei kenenkään tarvitse pelätä, kunhan vain pysyttelevät ylhäällä. Rotkossa nimittäin asui basiliskoja ja lohikäärmeitä. Sinne jos joutui, pääsi hengestään. Jääluu oli aivan kauhuissaan, kun meinasi liukua mäkeä alas, mutta Shardik katseli kiinnostuneena ja odotti, että jäälohikäärme kömpisi kotipesästään ulos. Ja kun aurinko nousi, heräsivät lohikäärmeetkin. Olihan se upeaa katsottavaa, kun kaikissa sateenkaarenväreissä loistavat suomueläimet tanssivat yhdessä. Oli lohikäärmeiden tanssin päivä. Jääluu oli uupunut, kun illalla päästiin kotiin takaisin. Ja Hopeaturkki sanoi, että huomenna lähdetään matkalle. Ei kait kukaan jaksa tämän päivän jälkeen.

2 kommenttia:

Jawa kirjoitti...

Jäälohikäärme, George R. R. Martin.

pirjoanneli kirjoitti...

Piste Jawalle.