keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Luukku 7


Perille päästyään Jääluu huomasi, että eihän se kansallispuisto sitten ollutkaan hassumpi paikka. Se oli aika jännästi kannen alla oleva maa. Kun makasi selällään ja katseli ylös, näki taivaan, joka kaartui kuin katto koko puiston ylle. Jääluu mietti, olikohan se oikeasti katto vai oliko se samanlainen sinitaivas kuin kotonakin. Jotenkin se pitäisi saada tarkistetuksi. Pitkähammas komensi Jääluun ylös, jotta ehdittäisiin päivän aikana tutustua puiston ihmeisiin. Kulkiessaan Jääluu mietti koko ajan, miten pääsisi käsiksi taivaaseen. Juuri kun hän alkoi antaa periksi, eteen tuli loistava tilaisuus.

5 kommenttia:

Jawa kirjoitti...

Ei tuo ihminen tiedä. Minä ajattelin että kävisikö Sinitaivas, Annika Idström?

Párek kirjoitti...

Kyllä sen on pakko olla tuo Sinitaivas, Annika Idström. Esikoisromaani.

pirjoanneli kirjoitti...

Ei ihmisiin kannata luottaa. Hyvin tiesit Jawa. Piste sulle.

pirjoanneli kirjoitti...

Näin on. Jawa vain ehti ensin.

Párek kirjoitti...

Joo,nopeat syö hitaat ;)