"pomo" vei minut eilen vähän pitemmälle lenkille. On muka ollut niin kurjia kelejä, ettei ole viitsitty pitkälle mennä. Ei minua sinänsä olisi haitannut,
vaikka täytyy myöntää, etten mielelläni noissa sohjolätäköissä kahlaile. Pakko on kuitenkin kahlailla, kun kaikki lähitienoon tiet ovat muuttuneet vesistöiksi. Eilenkin käännyttiin pelloilla takaisin kotiinpäin, kun tassut ei meinanneet riittää. Tosin "pomo" taisi vain pelätä kaatuvansa, kun siellä lammikoiden pohjalla oli kirkasta jäätä.
Metsikössä sentään oli vain lunta. Arvatkaas, mitä tein.
Mistä tiesitte?
Käytiin koirapuistossakin, kun siellä oli puolivuotias huskypoika, jota halusin moikata. Se olikin ihan kunnon tyyppi. Ymmärsi kunnioittaa ikää ja kokemusta. Sen omistaja hämmästeli, että normaalisti se pyrkii kurmuttamaan pikkukoiria, kun haluaa leikkiä. Minua se lähestyi hyvin varovasti ja katseli kauempaa. Omistaja totesi, että ilmeisesti minulla on vaikutusvaltaa.
Illalla oli tosi kaunista, kun sateli hissukseen lunta, puut oli kuorrutettu valkoisella ja oli aivan tyyntä. Nyt sitten vesiräntää tulee.
2 kommenttia:
Ooo! Kovastipa ilahduinkin, että olit päässyt taas bloggailemaan. :) Hienoa, että olet päässyt vielä vähän lumipiehtaroimaan, vaikka alkaa se kevät kolkutella ovella. Mälsää, kun on märkää. Todella hieno tuo heijastuskuva - noin niin kuin by the way.
Kiva, kun kävit. "Pomo" kiittää.
Lähetä kommentti