Sunnuntaina pakattiin reppuun kamera ja vähän evästä ja suunnattiin metrolle. Rautatieasemalla jäätiin pois ja sitten hortoiltiin ja hortoiltiin, kun "pomo" ei löytänyt paikkaa "Asema-aukio", josta jatkoyhteysbussin piti lähteä. No, löytyi se sitten vahingossa ja päästiin Lauttasaareen, joka oli päämäärämme. Tuonne kohti metsikköä piti suunnata ensimmäiseksi.
Toki tehtiin koukkaus oikealle, kun siellä näkyi mukava pieni mökkikylä. Näitä mökkeröitä on Lauttasaaressa joka paikassa.
Varsinaisestihan me tultiin tänne merta katsomaan. Olisi ollut koirapuistojakin, mutta niissä ei käyty. paljon oli kyllä koiria liikkeellä muutenkin. "Pomo" ihmetteli, kun taluttajat tervehtivät ohimennessään. Ei meillä päin ole maantapa.
Tänne kalliolle tullessa "pomo" kasteli kenkänsä, kun astui varomattomasti suonsilmäkkeeseen. Mutta reippaasti se silti käveli koko päivän.
Kalliot oli ihan mukavia, mutta minä otin kaikista nurmikoista ilon irti ja piehtaroin perusteellisesti. Oli lomafiilis, kun "pomo" ei kiirehtinyt mihinkään vaan sain kerrankin olla joka paikassa niin pitkään kuin halusin.
Rannalla tuuli koko ajan erittäin paljon. Minulla hihnan lisäksi häntäkin pyrki lepattamaan tuulessa. Tukevasti toki pysyin kallion pinnalla. Näillä tassuilla pysyy.
"Pomo" tykkää tuollaisista käkkyräpuista, kallioista, avoimista rannoista ja horisonttiin tuijottamisesta.
Jotain omistuista liikennettä oli merellä ja minun piti tietenkin poseerata mukana.
Kyllähän minä toki poseeraan, mutta välillä tekee mieli poistua kuvasta. Irti en kyllä saanut olla muuten kuin näiden poseerausten ajan. Täällä oli hyvin paljon "Koirat on ehdottomasti pidettävä täällä kytkettyinä" -lappuja. Ja mehän ollaan lainkuuliaisia.
Välillä oli pakko kurkistaa noiden heinien yli, kun muut kulkivat eri tietä. "Pomosta" heinät olivat hienon värisiä.
No, tulepas nyt sieltä. Nämä on jotain Krimin sodan aikaisia vallituksia eli siis historiallinen nähtävyys.
Tää on jonkun ufon tai hobitin asumus.
Samanlaisia vallituksia ja niiden päällä kulkevia polkuja on ihan meidän kotinurkillakin. Mutta toki uudet maisemat on aina uusia maisemia. Täällä on rehevämpää, enemmän lehtipuita kuin meillä.
Tämä on taideteos nimeltä Elämän lanka. "Pomo" vois niistä langoistaan tehdä jotain vastaavaa meillekin.
Näistä saisi tehdä mietelauseita, runoja, sanomia muille kulkijoille. Nämä on siis kiviä, joihin on kirjoitettu sanoja. Oli joku runoillutkin, mutta eihän me.
Rannat jäi välillä taakse ja sukellettiin metsiin.
Metsäaukiolta löytyi taas piehtarointipaikka
ja sitten sukellettiin korkeaan ruokomereen.
Vielä palattiin rantaan katsomaan tätä ufoalustaa. Tuossa merellä joku kalastaa, mutta minulla on into mennä eteenpäin.
Mitäs nyt tehdään? Jatketaanko tätä Isokaari nimistä katua eteenpäin vai poiketaanko taas metsään?
Poikettiin tietenkin, kiivettiin mäelle ja löydettiin tällaisia rakennelmia, jotka ovat myös osa sotahistoriaa.
Näiden kehien sisäpuolella oli vietetty leirielämää.
Sokkelon rakenne näkyi hyvin, kun kurkisti laidalta alas.
Täälläkin oli taiteilijat olleet ahkeria. Kiva, kun ihmiset jaksaa harrastaa kuvataiteita.
Huipulla oli myös joku tykki ja tietenkin lintutorni. Tornissa oli joku kaukoputken kanssa, joten sinne ei kiivetty.
Sen sijaan "pomo" komensi minut keskelle tätä "tähtiporttia". Tämänkin päivän aikana minä poseerasin paikassa jos toisessakin. Osaan olla täysin liikkumatta, jos on tarvis. Ja usein on tarvis. Tällä kertaa sain vähän kuvauspalkkiotakin. Se on aika harvinaista. Yleensä saan palkatta olla mannekiinina.
Ihan kiva tapa viettää viikonloppua tämä oli. Saattaa olla, että toistekin mennään johonkin uuteen paikkaan. "Pomolla" on sellainen kirja, jossa on erilaisia retkeilykohteita ja se suunnittelee joskus vielä käyvänsä ne kaikki läpi. Se voi kyllä kestää, mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan, jos taas ensi viikonloppuna mentäis.
Kotona kyllä heittäydyin heti nukkumaan, sen verran paljon väsytti. Toki se yli viidentoista kilometrin kävely ja reilu seitsemän tuntia raittiissa ulkoilmassa vaikutti, mutta eniten tietenkin uuvutti kaikki uudet jutut matkustamisineen.
