Meillähän tahtoo välillä olla nuo lenkit aika lyhyitä, kun ei "pomo" jaksa/viitsi/ehdi/ties mitä pitemmälle. Pyörähdetään vain suunnilleen talon ympäri. Mutta kyllä lunnikoira keinot keksii.
Houkutellaan taluttaja ottamaan kamera mukaansa. Houkuttelu tapahtuu niin, että saadaan aikaan sellainen olotila, että nyt olisi hyvä kuvauspäivä tai ainakin kannattaisi ottaa se kamera mukaan roikkumaan, eihän sitä sitten ole pakko käyttää. Kun on päästy kameran kanssa ulos, kaikki sujuukin jo ihan itsestään. Ensin saan kaikessa rauhassa nuuskia puskia, kun "pomo" koettaa jotenkin saada ympäristöä kuvatuksi.
Kun se ympäristön kuvaus ei koskaan onnistu niinkuin olisi tarkoitus, siirrytään kuvaamaan minua. Nykyisin pääsen kuviin lähinnä ilman sitä hihnaa tai pantaa, kun "pomo" tekee itselleen kalentereja minun kuvilla ja hihna kuulemma näyttää liian kahlitsevalta - ja sitähän se onkin, minunkin mielestä.
Joudun toki sitten välillä poseeraamaan erilaisissa paikoissa ja asennoissa
Mutta se on pieni hinta vapaudesta.
Tiedän, että kun aikani jaksan näytellä, saan sitten myös toteuttaa itseäni. Minulle itseni toteuttaminen on pitkäti piehtarointia. Voi sitä hihnankin kanssa piehtaroida ja kyllä sitä teenkin, mutta siinä tahtoo sotkeutua siihen hihnaan, välillä pahastikin. Mutta saan minä sitten juoksennellakin jonkin aikaa vapaana. Silloin "pomo" tarkkailee tiukkana ympäristöä, jotta ehtii huomata ennen minua muuta koirat. jos niitä sattuisi liikkumaan lähistöllä. Minuahan ei ihmiset eikä riista kiinnosta, mutta koiria käyn mieluusti moikkaamassa. Koirien omistajat eivät siitä aina pidä, joten "pomolla" pitää olla tarkka katse.
Kun se kamera oli kädessä, piti tietenkin ottaa kotona näitä taivaskuvia.
Sinne se aurinko nyt laskee, just hyppyrimäen kohdalle.
4 kommenttia:
Ihan mahtiskuvia taas. Mamma sanoo, että sen suosikki on kanervapuskakuva, jossa katsot sivulle. Mekin mentiin eilen kuvaamaan - tai mamma meni ja mä perässä. Ja Kiira-kamu oli mukana ja sen mamma. Mutta mun mammaltapa loppui kamerasta akku kahden kuvan jälkeen. Sitten meni niin, että Kiira-kamun mamma kuvasi pelkästään.
Sullahan on ihan uusi ilme tuossa ekassa kuvassa, ihan mega-magee!
Oijoi. Paha juttu tuo akku. Meille ei näin pääse kameran kanssa käymään. Jos ollaan pitemmälle menossa, niin akku muistetaan aina ladata. Kännyn kanssa on vähän eri juttu.
Tuossa profiilikuvassa näkyy hyvin tämä meidän kuvausongelma eli minun valkoinen kaulani tahtoo ylivalottua aina. Olen niin valoisa tyyppi ;)
Siinä näkyy todellinen luonteeni, jonka yleensä pystyn hyvin peittämään ;)
Lähetä kommentti